Pohjoisessa maan osassa ja kai Pattayan seudullakin on sadekausi valtoimenaan kuvien ja sanojen perusteella. Oikeastaan vettä pitäisi kalenterin mukaan tulla reippaasti Phatthalungissakin. Vaan eipä tullut eilen eikä tänäänkään ja kelit ovat mitä parhaimmat.
Ensimmäiset olot täällä ovat enemmän puuhapäiviä, joista jälkimmäisen aloitin roudaamalla Honda PeeCeeXäni ulos Morakotin ja vähän minunkin olohuoneesta. Jännitys kasvoi kääntäessäni puolen vuoden huilaamisen jälkeen virran päälle ja starttasin. Ja mikä ettei, aivan kuin eilisen jäljiltä. Ikään kuin heti kysellen: "Joko mennään?"
Ja mentiinhän me. Ensin tallentamaan Kasikornbankiin puolen vuoden matkakassan ja sitten Ulkomaalaisvirastoon hakemaan tuloleima. Metka ja mukava paikka ystävällisine väkineen ja entisen kuninkaan kuvineen. Immigration ei papereistamme kopioita ole koskaan ottanut, vaan joka kerta on haettava kaupungilta kopiokone.
En tiedä onko minusta tulossa alati kasvavan taakan takia lattajalkainen. Vai laajenevatko räpylät muuten vaan, sillä viime talven 200 bahtin sandaalit olivat jääneet pieniksi, joten oli käytävä myös kenkäostoksilla. Toinenkin vaihtoehto on ja joku syö suullani yööaikaan, sillä paino näyttää lisääntyvän, vaikken juuri mitään pistäisi sisääni. Suullani syönti ei sinällään olisi uusi ilmiö, sillä kännivuosina monesti aamulla tahmea kieli ja kitalaki maistuivat siltä kuin joku olisi pistellyt sillä yön aikana kissanpaskaa. Tosin en tiedä miltä se maistuu.
Joka tapauksessa outokummun sisään, napani ympärille on kerääntynyt säkillinen sinne kuulumatonta talitiaisten talviruokintapaikan talia tai sen tapaista. Se tekee kynsienleikkuusta hankalaa tai peräti mahdotonta. Joten tänään puolestani tehdystä operaatiosta maksoin mielelläni 50 bahtia jalkojen pesuineen.
Kaupungilla oli osani tänään pikku annos possua ja riisiä ja oletin kilojeni kääntyneen laskuun. Mutta paskan marjat, kaksi kiloa oli 7-Elevenin bahtin vaakan mukaan tullut Suomesta lähdettyäni lisää ja olen enää 100 gramman päässä ennätyspainosta, joka vei minut aikoinaan Meilahden sairaalaan sydänoperaatioon.
Kaupunkireissun päätteeksi piipahdimme vielä vähintäänkin vaatturin tapaisella, joka harsi kasaan Suomesta tuomani thaimaalaisen kokovartaloleningin. Laitan blogiini kuvan, kun pistän sen päälle seuraavan kerran. Ensimmäisen kerran tämä ikäiseni miesompelija laskl leikkiä kanssani, vaikka olen asioinut hänen kanssaan ainakin pari vuotta. Johtuneeko siitä, kun vaimo ei ollut paikalla, kysyi hän elekielellä, vieläkö pili ottaa eteen. Jätin Morakotin vastattavaksi, josta en ymmärtänyt muuta kuin molempien hersyvät naurut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti