Asunnottomien yö

Tällä päivälle olisi blogiaiheita enemmänkin, mutta pitäydyn ensi yönä vietettävässä Asunnottomien yössä. Joten olkaa hyvät tämän linkin takana. 

Olen ollut mukana järjestämässä vuosikymmenten aikana sadoille ellei tuhansille asunnottomille asumisen puitteita ja koko ajan mukana kulki sama ydinkysymys: Kuinka asunnosta tehdään tai tulee koti? Täkäläisittäin kymmeneltä ja suomalaisittain kuudelta ennen aamulenkille lähtöä ajattelin, etten kirjoita aiheesta, sillä olen kirjoittanut siitä niin paljon eikä minulla ole oikeastaan mitään uutta sanottavaa. Kävellessä kuitenkin mieli muuttui pohtiessani kuinka asunnosta tosiaan tehdään koti. Sillä seinät ovat loppujen lopuksi kokonaisuuden helpompi osa, vaikka niitäkään ei ole kaikille. Vaikka onkin, mutta ne ovat väärissä paikoissa ja väärillä, toisten tekemillä säännöillä. Ymmärrän tämän, sillä esimerkiksi kerrostaloissa on otettava muutkin huomioon.

Merikonttikotimme laskeutumassa esittelemään itseään
Hyvinkään asuntomessuille yli 10 vuotta sitten

Mutta sellaisiakin asumismuotoja on, joihin voi nimenomaan tehdä kodin omilla säännöillä ja olla kuten kotona on kunkin mielestä hyvä olla. Vai onko joku kuullut haja-asutusalueiden kodittomista tai edes asunnottomista? Eipä niin, sillä varsinkin ennen olivat mummonmökit kurssissa. 

Tilaahan mökeille olisi edelleen. Mutta mikä mättää vai vainko se, että ehdotukset tulevat väärässä kulmassa ja väärästä suunnasta? Itse olen nyt asunut toistakymmentä vuotta kahdesta merikontista tehdyssä 50 m²:n kodissani Tuusulassa. Niin kaukana muista, ettei naapuria näy eikä kuulu. Voin olla elämöimättä tai elämöidä, mutta metsän takana asuvia naapureita en pysty häiritsemään.

Kun aikoinaan visioimme merikonttikodeista valtakunnallista lääkettä koetalot tehtyämme asunnottomuuten, kiersin kyselemässä vailla vakinaista asuntoa olevilta mielipiteitä. Jokainen oli peräti halukas muuttamaan melkein minne tahansa, jos joukkoliikenne kulkee ja yhteiskunta kustantaa vielä ekstrana siihen kuukausilipun.

Tekisikin mieli sanoa ja sanonkin, että asunnottomuuden poistamisen suurimmat esteet ovat päättäjien haluttomuus ja näköalattomuus. Jos tahtotila kuitenkin löytyisi, ratkomista riittäisi silti mummon- ja vaarinmökkeihinkin, koska yksinäisyys on iso pala purtavaksi kenelle tahansa. Varsinkin jos se ei ole aidosti itse valittu elämäntapa ja -muoto, sillä vain harvoin ihmisen on hyvä olla ja elää yksin.

On perin nurinkurista sanoa, että asunnottoman suuri ystävä on Pakkasukko, vaikka vuosittain joku kylmyyteen kuoleekin. Kysyä silti voi, että kuinka moni eläisi Suomessa kadulla, jos ei olisi talvea pakkasineen? Sillä poliitikot eivät hevin ota kontolleen pakkaseen palentuneita kotikunnassa eikä Arkadianmäellä.

Vaikka saatan olla joidenkin mielestä menneen talven lumia, on joitakin asioita, joista tiedän enemmän kuin moni muu ja monet yhteensä. Yksi niistä on asunnottomuus, joka on satavarmasti poistettavissa ainakin Suomesta.