Tilasin kuksan Afrikan savannilta tai aivan jostain muualta

Jo pitkähkön ikäni ylivoimainen kahvimukieni ykkönen on ollut kuksa eri puulaaduilla. Niitä on ainakin koivusta, visakoivusta, pahkasta, kai männystä, muovista, posliinista, jostakin komposiitista ja kierrätysmateriaalista, jonka koostumuksesta minulla ei ole hajuakaan. Onpa sellainen minulle myyty kumipuisenakin, jota se varmasti onkin. On koneella ja käsin kaiverrettuja, puuhun poltetulla nimellä tai muulla tekstillä sekä ilman ja on muuten vaan tai lahjaksi saatuja sekä ostettuja.

Mutta koskaan en ole sellaista toiselle antanut, vaikka olen niitä itse saanut ihmeellisilläkin tavoilla. Tätä kirjoittaessa mieleen palasi vierailijajoukko jostain Suomen kolkasta, joka yöpyi Kalliomäen puolimatkankotini kodassa. Istuimme iltatulilla kahvia pihan laavulla juoden sekä makkaraa grillaten. Roope-koiran kärkkyessä kuolaten. Erityisesti se oli laittanut toivonsa nuorehkoon mieheen, joka kabanossin ohessa ryysti kaffetta muistoja ja paikan nimiä täynnä olevasta, käsin tehdystä, visakoivuisesta pahkakuksastaan. Laskien mukinsa välillä jalkojensa juureen.

Roope aikansa kerjättyään nosti viimein tarjoiluun tyytymättömänä takakoipensa. Ja kusaisi kuksan täyteen koiran sitä itseään. Tastä tuohtuneena uutta ainetta täynnä oleva juoma-astia sai omistajaltaan kyytiä pitkälle mäntymetsään. Kun vieraat aamulla lähtivät, ei omistajan harmitus ollut laantunut yön aikana, vaan kuksa jäi männikköön. Sen sitten noudin päivän mittaan, pesin kunnolla sekä kiitin uudesta puuastiasta koiraamme. 

Silloin tällöin on elämääni ja elämäänsä kanssani jakava Morakot alias Tata katsellut milloin mitäkin kuksaani niin Thaimaassa kuin Suomessakin. Joten olin päättänyt antaa sellaisen hänelle lahjaksi, kun koko, suhdanteet ja taivaan tähtien asennot ovat suotuisia. Viime yönä näin oli, sillä kiinalainen postimyyntiyritys Temu lähetti vuoteeseeni tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä, vaikka olin kiertänyt firman jo kauan kaukaa.

Aiemmin oli selvinnyt, että vaikka joku napaansa tuijottava pikkusielu väittää, kuksa ei ole suomalainen, vaan kansainvälinen tuote. Siksi en tiedäkään missä ja minkälaisin voimin lienee tehty nyt tilaamani akaasiapuinen "maitoastia". Esimerkiksi Afrikan savannilla akaasia on valtapuu, jonka lehdet ovat muun muassa kirahvin pääravintoa. Puuaines on kovaa ja hyvin kestävää, ja sitä käytetään myös puusepänteollisuudessa. Monien sen lajien maitiaisnesteellä on kosmeettista tai lääketieteellistä käyttöä. Muun muassa arabikumi tehdään akaasian maitiaisnesteestä.