Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 17. syyskuuta 2024

Taloni tauluja

Eilen kirjoitin ikkunani unisiepparista ja tänään kirjoitan yhdestä seinänl taulusta, sillä asun Tuusulan Myllykylässä, Merikonteista tehdyssä Sinkkukodiksi muuttuneessa Duokodissa Jokilaakson luonnonsuojelualueen keskellä.

Kun Muistojen merikontit ovat täynnä rakkaita muistoja, ovat sitä myös kotini seinät. Myllykylän naapurissa, Ruotsinkylässä asuu tai asui Puupää-hatullakin palkittu oiva sarjakuvapiirtäjä ja kuvataiteilija Martti Sirola. Joka Ruotsinkylän kyläyhdistyksen tilauksesta teki kylien kartan. Sellainen on myös kotini seinällä. 

Puupäähattu on Suomen sarjakuvaseuran ansioituneelle suomalaiselle sarjakuvantekijälle vuosittain myöntämä palkinto. Suurin osa palkituista on ollut sarjakuvapiirtäjiä, mutta palkinto on myönnetty joitain kertoja myös käsikirjoittajalle. Puupäähattu on kopio Pekka Puupään tötteröhatusta päivänkakkaroineen.

Kylien kartan tekemisessä on vahvasti näppinsä pelissä myös Mikko Lamminpäällä, joka asuu ja pyörittää matkailubisnestä Ruotsinkylässä. Mukaan on päässyt myös Myllykylä opasteineen, jota olen pitänyt jo melkoisen ajan kotikylänäni, ja mitä jotkut pitävät osana Ruotsinkylää. Onhan se ehkä sitäkin, kuten osa Tuusulaakin. 

Luulen, etten koskaan saa tietää minkälaisen salapoliisityön aikaansaannosta ovat kotini ja pihapiirini tauluun tallennetut yksityiskohdat. Joissa jopa terassin alla olevat takkapuutkin on huomioitu kai kappaleen tarkkuudella, puhumattakaan joutsenpariskunnasta Jokilammillamme. Niiden rannalla ajan kartassa takaa linnunpelättimestä huolimatta nakuna grillimakkarani varastanutta varista. Vain vaahteranlehti sukukalleuksieni suojana, sillä viikunoita, saati niiden lehtiä ei Jokilaaksossa kasva. Sekä kettua, joka vei housuni. Metsästäjän ihmetellessä haulikkoineen ja koirineen touhujani. 

Ainoastaan kylissä on kesä ja muualla Tuusulassa on ikuinen talvi. Monesti teosta silmäillessä mietin tarinoita kylän ja taulun talojen, ihmisten, eläinten, pihapiirien ja luonnon keskellä sekä takana. Paljon vaivaa on nähty ja arvostan suuresti aikaansaannosta. Tarinoista saisi oivan "Kylien kirjan", johon lähden mielelläni yhdeksi mukaan, jos on muitakin. 

Ei kommentteja: