Taloni tauluja, osa 2

Eilen kirjoitin Merikonttikotini seinällä olevasta Myllykylän ja Ruotsinkylän sarjakuvataitelija Sipilän tekemästä kartasta piirroskuvineen. Tänään jatkan aiheesta, sillä vaikka kotini on pienehkö ja seinäpintaa sen mukaisesti, niillä roikkuu yhtä jos toista.

Ylivoimaisesti kaksi suurinta ovat yli 2-metriset Ikeasta hankitut ilmakuva New Yorkista ja samankokoinen kuvan riippusilta jostain maailman viidakosta. Keittiön seinällä on kolme pientä, kehystettyä, Päiviksen ripustamaa valokuvaa, joiden merkitystä en tiedä enkä koskaan kysynyt. Minua ne muistuttavat 20 yhteisestä vuodesta ja avioerosta, kuten Kaj Stenwallin alla oleva ankkataulukin.

Eteisen kulmalla on myös Mona Mannerheimon ottama kuva Irwinistä ja minusta Kamun huoneessa Tuusulan Rantatiellä. Monan puolisosta, Kamun isä-Kaiffarista on paljon muistoja, sillä meillä oli muun muassa yhteinen ravintola, Cafeteria Helsinki Las Palmaksessa. Siellä selvisi sekin, että juomisen lisäksi minusta ei myöskään ole viinanmyyjäksi.

Televisioni yläpuolella on taidemaalari Mikhail Siimeksen tekemä ja Jorma Lehikoisen antama taulu "Ajatelma enkelin kanssa". Puhutteleva maalaus, joka jättää tilaa hyvin erilaisille ajatuksille.

Aivan oman lukunsa on kehystetyllä kirjeellä tasavallan presidentti Tarja Haloselta, jossa hän sanoo myöntäneensä minulle sosiaalineuvoksen arvon. Se on mainio kertomuksen kehys tarinasta mihin yli 40 vuotta kestänyt raittius on johtanut. Paulingin Presidentti kahviakin join Tarjaa laillani kiittääkseni sen ajan, kun hän oli pressa.

Ylipäätään kodissani on paljon esineitä ynnä muuta tavaraa, joiden muistot asuvat sisälläni. Jos niin ei ole ja haluan jotain isoa tai pientä säilyttää, rakentelen tuulesta temmatun ja siemenen verran totuutta sisältävän kertomuksen. Rakastan tarinoita sekä niiden eläväksi tuomia tuokioita eletystä elämästä. Viereisessä kuvassakin niitä on melko tavalla, mutta ketä ne voisivat kiinnostaa? Sillä läheisimpäni katselevat ja kokevat minut mielummin matkojen päästä.

Se ei silti estä muistelemasta kädessäni olevaa Klubi 77 askia, jossa oli pillitupakoita 25 kappaletta ja teksti "EI MYYTÄVÄKSI". Lapsena ihmettelinkin aikani kuinka isä voi silti niitä ostaa. Yhä näen Irmelin istumassa kanssani pienillä kivillä kotipihalla ja isämme kaivamassa ojaa. Kuinka siskoni yhteisestä sopimuksesta kiinnitti isän huomion ja minä otin Klubiaskista kaksi tupakkaa. Niitä siirryimme sitten vaivihkaa polttaamaan ulkokäymälään kahdelle reiälle ja pytylle. Istuimme vierekkäin housut kintuissa sauhutellen ja olimme kuin aikuiset.