Koiranleuat

Kauan, vuosikymmeniä sitten meitä oli viisi viisasta miestä Keski-Suomesta, joita yhdisti päihdetyö ja sen myötä tullut tositoverillinen ystävyys. Puhuttiin hengellisiä ja hengettömiä, kipeitäkin asioita parisuhteista ja avioliitoista lähtien sekä kaikesta siitä mikä oli mennyt hyvin ja mikä hyvin huonosti.

Yksi meistä oli Rantasen Markku, jonka muistelen tunteneeni kauimmin. Sielujen syvyyksiäkin opiskellut filosofi ja viisas mies, joka tuntee minut jo viimeiseltä juomavuodeltani. Toinen on Närhen Risto, Laukaan seurakunnan entinen nuorisotyöntekijä ja Seurakuntanuorten, Seukka, ry:n väsymätön puuhamies, joka luotsasi muun muassa Seukkalan hoitokotia. Häneen, kuten kaikkiin muihinkin keskustelu- ja saunaseuramme jäseniin minulla on aina ollut tiukan paikankin tullen ainutlaatuinen yhteys. 

Kaksi meistä on siirtynyt sateenkaarten tuolle puolen, taivaanrannan ylisten löylyihin, jonne minäkin aikanani matkannen. Heistä toinen oli Jyväskylän kaupunkiseurakunnan viina- ja vankiladiakoni, jonka kanssa puuhastelimme muun muassa valtakunnan ensimmäisessä päihdetyön päiväkeskuksessa. Hieno mies hänkin.

Ja neljäs oli Hannusen Seppo, Joutsan Päiväkeskuksen big bos. Itseni lisäksi ryhmän toinen, jolla oli menneisyydestä muistissa viinan maku. Upea parivaljakko, hän ja saksanpaimenkoira Roi. Toki meillä kaikilla oli myös puolisot, joilla ei heilläkään aina vuoksemme tai kanssamme helppoa ollut. 

Muut olimme luterilaisia, Seppo Vapaakirkosta. Sanoimme pientä ystävyyden seuraamme otsikon Koiranleuoiksi. Sitä kuvastaa hyvin, kun ajoimme kerran jonnekin Laukaan takamaille saunomaan ja joku meistä näytti ikkunasta näkyvää maisemaa todeten, että "tossa on vapaaseurakunnan leirikeskus". Tähän vastasi meistä yksi, että "näkeehän sen, siinähän ovat kuusetkin tuuheampia".

Muualla menneiden Juhan ja Sepon tilalle ovat tulleet Reino Väisänen ja Jarmo Hakkarainen, joista ehkä tarinoin huomisen tapaamisen jälkeen jotain. Mutta kun tuli ajat sitten Juhan aika vaihtaa seuraa, silloin kirjoitin tämän linkin taakse näin.