Mistä on keskivertovuorokauteni Jokilaaksossa tehty?

Aika usein herään aamuyöstä. En kylläkään käkikellon kukuntaan, vaan jostain muusta syystä, joka ei ole selvinnyt. Ehkä se johtuu eturauhasesta, joka ei vaivaa, mutta käyn silti metsäwc:ssä. Valvon sen jälkeen pari, kolme tuntia ajatellen elämän ihmettä tai milloin mitäkin. Joskus luen sähköistä kirjaa, tällä hetkellä John Grishamia aina jonkun sivun ja nukahdan uudelleen. Välillä vaan elän mielikuvituselämääni vuoteessa, kunnes aamu alkaa sarastaa ja napsautan illalla lataamani MoccaMasterin porisemaan kolme kuksallista kotimaista kahvia. Joskus Costaricaa, joskus Saludoa tai Juhlamokkaa ja kulloinkin istuvasta presidentistä riippuen myös Presidenttiä. Alex puolisoineen ei ole kuitenkaan vielä tätä paikkaa lunastanut. 

Hunajalla maustetun ensimmäisen kuksallisen vuoksi poistun parvisängystä ja avaan nettiradion. Usein Novan, sillä juontajat Minna ja Kimmo jutusteluineen solahtavat helposti aamuuni. Jos en jo vuoteessa ole luonut yhteyttä ykkösriippuvuussuhteeseeni, teen sen viimeistään alamaailmani sohvalla höyryävän kahvin kanssa. Facebook on melkein aina ensimmäinen kontaktini, sen jälkeen Messenger, WhatsApp sekä sähköpostit, sitten sähköiset sanomalehdet, Iltalehti, Iltasanomat, Keski-Uusimaa ja Hesari. Mennyttä aikaani Keski-Suomessa muistellen Keskisuomalaisenkin kanssa joskus.

Aamuhetken johonkin väliin tulee aina Morakotin tervehdys Thaimaasta, pallon toiselta puolelta. Kun siihen vastaan, Tata chattaa uudelleen kertoen montako kissaa on käynyt aamupalalla sekä soittaa videopuhelun. Siitä näen ja kuulen hänet sekä naukuvan Mamacatin, Blackin, Tricolorin, Black and Whiten ja Grayn. Usein elävässä kuvassa on koko kattiperhe, muttei koskaan isäkissaa, välillä ei ketään. Koska kello liki 10 000 kilometrin päässä kulkee omaa aikaani muutaman tunnin edellä, tulee myös raportti cleanroomista eli aamusiivouksesta, breakfastista, ruuan hausta Phatthalungista sekä onko laungry-/ pesulapäivä. Minulle tällä kaikella on suuri merkitys ja koen kuuluvani jonnekin ja jollekin.

Toiseen kahvikupilliseen liittyy aamupala. Välillä lihapiirakka, aina ruis- tai moniviljaleipää päällisineen, jugurttia, joskus jotain jyviä sekä marjoja ja hedelmäkeittoa. Sen jälkeen on merikonttisaunan ekokäymälän aika, jossa sielläkin aamua toivottaa aina päällä oleva radio aamuohjelmineen. Tällä hetkellä taitaa äänessä olla YleX. Se on etupäässä nuorten elämää, jossa en aina pysy mukana.

Sitten on vuorokauden kolmesta uinnista ensimmäinen Jokilammilla, ellen ole käynyt kuutamo- tai muulla yöuinnilla. Matkalla ja perillä minut toivottavat tervetulleeksi perhoset, korennot, erilaiset öttiäiset, lepakot sekä muut eläimet joutsenine, haikaroineen ja muine lintuineen rehevän luonnon keskellä. Välillä matkalla tulee vastaan peura, jänis, pari kertaa hirvi ja ilveskin.

Viimein on blogin aika, joka on varsin tärkeä päivieni sisältö. Usein sitä tehdessä muistelen mennyttä kuin eläen elettyä uudelleen. Aikaa tämän hetken ykkösharrastukseen menee pohtimisineen, kirjoittamisineen, oikolukemisineen ja korjauksineen pari, kolme tuntia. Kirjoittessani kyselen itseltäni mitä seuraavaksi tai jossain vaiheessa kuuluu tähän päivään vai eikö mitään? Ehkä siitä huomenna.