Mistä on keskivertovuorokauteni Jokilaaksossa tehty? Osa 2

Eilen kirjoitin kuuntelevani usein Radio Novan Minnaa ja Kimmoa, jotka solahtavat mukavasti aamuuni. Tiistai oli erityinen, kun he kertoivat tämän linkin takana olevasta Atlaksesta. Kannattaa lukaista.

Olkoon tarinan jakaminen blogissani kymmenykseni 8-vuotiaan Atlaksen aloittamalle neljän euron keräykselle ja Vailla vakinaista asuntoa ry:lle. Oletan kodittomuuteen liittyvää kuvan kirjaa saatavan myös Vva:sta tai Sininauhasta.

Sitten takaisin Jokilaakson arkeen. Kun jostain syystä en käy aamu-uinnilla kesän mentyä tai syksyn tultua Jokilaakson joessa tai lammissa, hipsin senioreille lähes ilmaiseen Hyrylän uimahalliin nauttimaan teräs- ja terapialtaan antimista kylmän veden pulahduksineen sekä höyry- että tavallisen saunan rentouttavista löylyistä. Lauteilta löytyy aina myös mukavaa juttuseuraa.

Samalla aamupäivän matkalla syön aamupalaa toiseen kertaan, sillä osallistun silloin tällöin Munallisten Marttakerhon aamupalaveriin. Ikäisteni seurassa muistelemme mennyttä, turisemme tästä päivästä ja suunnittelemme tulevaa. Otetut ryypyt ja kaadetut naiset ovat vaihtuneet sairauksien ja lääkkeiden määriin. Tässä lajissa pärjäänkin vaivoineni lähes hävettävän hyvin.

Kotimatkalla poikkean vielä vietnamilaiseen, minulle lautasia antaneeseen kahvilaan leivosteelle ja ruokakaupoille, joista kolmesta tai neljästä vaihtoehdosta piikkipaikalle on kavunnut S-ryhmä. Koska samaan ryppääseen kuuluvalla Sokos-hotelliketjulla oli osaomistuskoira Niilolle tervetuliaspaketti, kun oltiin yötä Turussa. Extrana vaihdoin myös vakuutukseni saman heimon LähiTapiolaan. Siihen kyllä tärkein pointti oli, ettei ollut ikä eivätkä sairaudet tai reissujen kestot matkavakuutuksen esteenä.

Oma merikonttikoti on rakas

Merikonttikotiin palatessa onkin jo iltapäivä ja käyn taas uimassa ja vielä ainakin kerran aamulla kirjoitetun päiväkirjanomaisen blogitekstin läpi. Koska olen kokoaikainen leppoistaja, olen pyrkinyt siihen, etten tee sitä tänään, jonka voin huomenna siirtää ylihuomiseksi. Sitä oikeastaan säätelee eniten aurinko, sillä katottoman, pienen ja vihreän huoneeni tomaatit, kurkut ynnä muut istuttamani rehut kärventyvät kuivuudessa ja kuumuudessa, jos eivät saa juotavaa.

350 metrin päässä olevassa postilaatikossa on vain harvoin tärkeää asiapostia, jota kuitenkin kävelen etsimään pari, kolme kertaa viikossa. Samalla reissulla piipahdan läheisellä hevoshaalla, jossa kaksi kesäasukasta viettää aikaansa satoi tai paistoi. Mukana kulkevan sokerikorppupussin sisältö on ollut niille mieleen. Sitten tuli kuvainnollisesti lunta laitumelle, kun tulipalo poltti Puuilon käyttämän korpputehtaan. Ostin tilalle keksejä, joita toinen polle maisteli irvistellen ja toinen ei lainkaan.

Nurmikon leikkuuta puolestaan säätelee ruohon pituuden lisäksi kukista hunajatarpeita hakevat siipiveikot, kuningattarien kai hoitaessa hoveineen, rakastajineen ja palvelijoineen lähiniityn mehiläiskoteja. Oikeastaan joka päivä seuraan ympärilläni olevan luonnonsuojelualueen elämää, vaikka ymmärrän siitä luvattoman vähän. Mutta mitä en ymmärrä, sen kuvittelen mieleiseksi tai ainakin joksikin. Kuten kerran Jokilaakson kevätpolulta löytämäni luukasan. 

Iltaa istun monesti television edessä. Sen avulla kuljen pitkin maailmaa eniten Netflixin matkassa milloin missäkin, joskus muissakin maailmoissa. Nyt olen kuukauden elellyt Lost-sarjan kanssa mantereella ja aavan meren autioilla saarilla. Tai eivät ne autioita ole, mutta väki eläimineen ja tapoineen näyttää olevan tosiaan osin muista maailmoista tai peräti planeetoilta. 

Myöhäisen iltapäivän ruuan laiton ja syömisen, mainitun TV-tarjonnan sekä iltauinnin jälkeen, sanottuani lammen joutsenille hyvää yötä, kiipeän viimein parvisängyn ylisille lukeminen seuranani. Äänikirjoja ja podcastejakin olen kokeillut, mutta ne ovat liian työläitä, sillä koskaan en seuraavalla kuuntelukerralla muista mihin kohtaan olen nukahtanut ja milloin taas herännyt toviksi kuuntelemaan.

Aika usein Nukkumattikin tarjoaa yöviihdettään välillä painajaisiin saakka. Niitä aamullakin muistelen, että olivatko totta vai aikuisten satuja tai jotakin aivan muuta jostain aivan muualta.