Katulähetys, Sininauhat, minä ja julkisuus

Otsikon kolmannen sektorin toimijat ovat jonkinlaisessa roolissa ainakin kolmen suomalaisen kirjailijan kirjoissa. Näin tuumimme Jannen kanssa eilen, kun kävimme kuvankaappauksen keskustelua Facebookissa. Olisi mukava tietää onko blogini lukijoista muistojemme täydentäjiksi. Ehkä itse en ole kenenkään kirjaan päässyt enkä joutunut, vaikka julkisuutta olen saanut maistaa omallakin nimellä. Sitä ennen jotkut tekoseni päätyivät lehtien palstolle, joita yhdisti maininta "tekijät jäivät tuntemattomiksi".

Katulähetyksen ja Sininauhan yhteisöjä kotinaan pitäneistä ja pitävistä julkisuuteen päätyneitä tarinoita on enemmänkin. Risto Urrio kirjoitti kirjan Ensiaskeleen koko kaupungin Reiskasta, joka vietiin piiloon, kun kuningatar Elisabeth vieraili Jyväskylässä ja Liisa Laukkarinen teki kirjan Velistä. Hänen tekemiä kuparitöitä on vieläkin Jokilaakson Muistojen merikontissa.

Itsestäni tehty ensimmäinen juttu lienee Raija Saarikankaan haastattelu Keskusuomalaiseen. Siinä seison Gummeruksenkadun Alkon portailla vihreä maihinnousutakki päällä. Alla on teksti: "Näiden ovien sisäpuolelta hain itselleni lisäongelmia monta vuotta".

Ylivoimaisesti eniten julkisuudessa olenkin ollut päihdetyöstä. Ongelmasta toiseen elävien elämän kuvaamisessa on kai jotain oudolla tavalla trendikästä ja kiehtovaa tai myyvää. Ehkä se on eräänlaista sosiaalipornoa tai ainakin hädänalaisen tilan hyväksikäyttöä.

Oli nyt sitten miten tahansa, on niiden juttujen julkisuusarvo aivan jossain muussa kuin Päiviksen ja minun tekemässä ja teettämässä Merikontti- eli Duokodissa. Joka sai nimensä kahdesta yhdistetystä, 12-metrisestä kontista ja kahdesta asukkaasta osin osaomistuskoira Niilon kanssa. Meitä kaikkia käytiin kuvaamassa ja haastattelemassa Ruotsin ja Venäjän televisioita myöten.

Ehkä eräällä tavalla julkisuudessa olen edelleen, sillä bogeillani on miljoona lukukertaa. Kuinka monta eri henkilöä määrään mahtuu, sitä en osaa edes arvella. On kuitenkin pelkästään mukavaa, kun joku ventovieras ottaa hihasta kiinni lähikaupassa tai maapallon toisella puolen sanoen: "Moi. Et minua tunne, mutta minä tunnen sinut ja tiedän sinusta paljon, sillä olen blogiesi säännöllinen lukija".