Pienellä kylälläkin voi olla sykkivä sydän

Eilen lupasin kirjoittaa joukkoliikenteestä, josta jotakin sekä myös pysäköintikäytännöistä kirjoitan. Entisissä Tuusulan kylissä eli nykyisissä Järvenpään ja Keravan kaupungeissa on maksutonta sekä maksullista, aikaan sidottua parkkeerausta. Helsingistä sen sijaan ei hevin ilmaista pysäköintipaikkaa autoille keskustasta löydy.

Jotkut perustelevat rahastusta sillä, että saadaan keskusta ihmisille eläväksi. Toiset taas perustelevat maksuttomuutta samasta syystä. Stadin keskustasta kyllä löytyy aina siedettävän kävelymatkan päästä pysäköintipaikka kadulta tai maan alta. Mutta silti kaupunki, kuten moni muukin tuskailee autioituvan keskustansa kanssa, sillä pysäköinti on monelle liian kallista. Niinpä ostoskeskukset ovat siirtyneet kaupunkien laidoille, joissa liikkeiden paikat ovat halvempia, parkkeeraus peräti ilmaista ja ostoskärryineen pääsee ajoneuvon viereen.

Kun vietän tai vietin vuositolkulla puolet ajastani Thaimaan Pattayalla, siellä sykkii keskusta yötä päivää, pysäköinti on maksutonta ja joukkoliikenne lava- ja mopotakseineen sekä tilattavine Bolt-järjestelmineen on huippuluokkaa. Tavaratalotkin ovat ytimessä. Jos ei asunnon vierestä kulje alle 30 sentin joukkoliikennereittiä, voi tilata kotiovelle älylaitteella kaksi- tai useampipyöräisen kuljetusvälineen kuljettamaan ja tuomaan vaikka tilatut ruoka-annokset kotiin. 

Koska Suomessa on maaseutua yllin kyllin, ajattelen, että keskusta voisi oikein hyvin olla täynnä elämää. Juuri siksi pidän Hyrylän Prisman sijaintia loistavana, sillä se tulee aivan keskelle kauan uinunutta kylää, terveysaseman sekä muiden liikkeiden kupeeseen. Linja-autoasemakin on heti tien toisella puolen, Kulttuuritalo Monion ja uimahallin vieressä. Josta siitäkin joku valittaa, että onpa se nyt kaukana.

Hyrylän elävän keskustan luomisessa ovat viisi, lähes vieri vieressä olevaa, osin kansainvälistäkin ruokapaikkaa ottaneet kuin varaslähdön. Toivon kaikille pitkää ikää. Tuusulan suurin kylä onkin vuosikymmenten jälkeen saamassa viimein vireän keskustan.

Hyvän alun valitsemamme päättäjät voivat kylläkin vielä pilata Keravan kävelykadun tapaan. Esimerkiksi maksullisella pysäköinnillä tai muilla rajoitteilla ja bisnestä tekevät vain ParkkiPatet ja -Pirkot kuntalaisten omistamilla kadunvarsilla. Siitä on kertaalleen Hyryläänkin päätetty pysäköinninvalvonta huolestuttava esimerkki.

Jos tahtoisin lähteä tämän kirjoittamisen jälkeen HSL:n linja-autolla Jumboon tai Hyrylään syömään, onnistuisi se vasta huomenna, sillä viikonloppuisin niitä ei Myllykylässä kulje. En silti valita kuin vähän siitä, että maksan joukkoliikenteestä verorahoina muiden tapaan vaikken käyttäisi. Mutta itsehän olen kotini paikan valinnut enkä hevin muuksi vaihtaisi. Tosin maksanhan kulttuuristakin jäähalleineen ja muine toimintoineen. Sitä perustelen, että ne ovat kymmenykseni kuntalaisten hyviin harrastuksiin.

Ehkä ensi kesänä aloitan uutena harrastuksena hieman harjoittelemani joukkoliikenteellä kulkemisen sinne tänne pääkaupunkiseudulla ympäristökuntineen. Vaikkei  kotikylästäni omaa autoa ja polkupyörää lukuunottamatta juuri minnekään yhdellä kulkuneuvolla pääse, pääsee välinettä vaihtamalla melko moneen paikkaan. Luulen olevan mukava harrastus mennä katsomaan esimerkiksi Itäkeskuksen elämää, jossa suomi on vähemmistökieli.