Kotikyläni palveluita ja palveluitta

Joskun 60-luvun alkupuolella tiesin Myllykylästä oikeastaan vain sen, että siellä oli muistaakseni Vilpasen kauppa, jonka tyttären kotihipoissa olin kerran kutsuttuna. Muilta piilossa häntä salaa ihailin ja hieman rakastinkin, mutta hän oli minulle aivan liian kaunis ja hieno. Kauppiaan tytärkin kun oli. Jousipyssyihinkin haettiin lapsena pähkinäpuisia kaaria, mutta ne taisivat olla enemmän Ruotsinkylän puolella.

Kun muutin Myllykylään Merikonttikotiimme Päiviksen kanssa yli kymmenen vuotta sitten, kylällä taisi kilkattaa jäätelöauto ja saattoipa kirjastoautokin piipahtaa. Vuosi sitten voi myös ostaa muun muassa mansikoita kylän pellolta, itsepoimien tai poimittuna. Nyt on sekin hauskuus loppunut. Lähtenyt on myös Postin kirjepostilaatikko, kuten jätteiden kierrätyspistekin, kaikki kilometrien päähän.

Jäljellä on ilmoitustaulu, jossa juuri kukaan ei mitään ilmoita ja linja-autopysäkit. Kerran laitoin HSL:n reittioppaaseen, että miten tulen linjurilla takaisin, jos lähden perjantain viimeisellä kyydillä, noin kello 18. 30 Helsinkiin syömään. Opas ilmoitti, että yövyt sen jälkeen pari yötä hotellissa Koskenmäellä ja tulet ensimmäisellä linjurilla maanantaiaamuna kotiin 😅.

Joten kyllä oma auto on aika tärkeä Tuusulan liki eteläisimmässä kylässä. En osaa kuvitella itseäni kuin hauskuutusmielessä kierrätysjätteitteni joukkoliikenteellä matkalla yli 5 kilometrin päähän Ekopisteen keräyssäiliöille. 

Omaa autoa tai mönkijää tarvitsen siksikin, että Merikonttikoti on kantoveden varassa eikä omaa kaivoa ole. Onneksi naapureilla ja muilla on vesipisteitä. Puolen kilometrin päässä on myös luonnonlähde, josta silloin tällöin haen juomaveteni. Varsinkin innostuessani tekemään ruokaa ja syömään valaistun luonto-/kuntopolun varrella olevalla Myllykylän laavulla. Jolla on enemmän käyttäjiä naapurikaupungista, kuin Tuusulasta. Ruumiinpesuvesi kesäisin on Purolammessa, Jokilammissa sekä Tuusulanjoessa ja talvisin Aasiassa.

Olen oikeastaan havainnut vain yhden palvelupisteen tulleen Myllykylään kadonneiden sijaan. Se on Senkkerin kiviainestehtaan ruokaravintola Sepeli kotiinkuljetuksineen, jonka pihapiiristä saa myös dieselpolttoainetta. Nälkään en kotikylässäni kuitenkaan kuole viikonloppuinakaan ilman autoa, sillä ruokaa saan tilattuna kotiin useammastakin pizzeriasta tai muusta Hyrylän ruokapaikasta ja elintarvikekaupoistakin. 

Taidan säästää huomiselle tarinoinnin joukkoliikenteen käytöstä, sillä vaikka se ontuu iltaisin ja viikonloppuisin monella haja-asutusalueella, on se silti verraton, stressitön ja huokea tapa kulkea kotimaassa ja Thaimaassa sekä varmasti monesti muuallakin.