Suomalaiset Pariisin olympialaisissa

"Tuli eilen katsottua eka kerran Pariisiin kisoja. Loppuillasta joku nainen sijoittui  5000 metrin juoksussa sijalle 13 ja sitä hehkutettiin suurenakin saavutuksena. Varmaan Vaasan kunta lahjoittaa talon.

Ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset repii mitaleja ihan kivasti.... Tanskalainen voitti sulkapallossa thain, ruotsalainen hyppäsi seivästä maailmanennätyksen ja norski taisi viedä kymmenottelun. Mitä tekevät velliperse suomalaiset? Tippuvat alkuerissä tai sijoitus on 13 tai jotain... Surullista on seurata synnyinmaan rappiota."

Siivosin yllä olevasta ystäväni Harrin Thaimaasta käsin kirjottamasta tekstistä joitakin kirjoitusvirheitä sekä lisäsin sanan tai pari ja kopioin blogiini ilman lupaa, sillä olen samaa mieltä. Sinällään on yks lysti kuinka kukin osallistuu minnekin ja menestyy tai jättää menestymättä vaikka olympialaisissa, jos tekee sen omilla rahoilla.

Mutta näinhän ei ole, vaan sellainenkin "huippu-urheilu" on vahvasti veronmaksajien kustantamaa, joka ei edes ole huippu-urheilua. Näin ajattelen kun kuuntelen urheilijaa, joka sanoo onnistuneensa ja olevansa tyytyväinen, kun voi osallistua olympialaisiin. 

Valitsemamme asioiden hoitajat syytävät liikaa rahaa näennäis huippu-urheiluun ja kohdistavat sen aivan liian laajalle sektorille näin pieneksi maaksi. Tai muuten väärin, jos urheilija katsoo onnistuneensa, kun on päässyt mukaan.

Jos itselläni olisi valta, kisoihin lähtisivät ne keille loppukilpailupaikka on enemmän todennäköinen kuin epätodennäköinen. Pitäisi olla eväitä Suomen tai omaan ennätykseen tai vähintään kauden parhaimpaan.

Ilonaiheita pitäisi olla muidenkin havaitsemat onnistumiset eivätkä ainostaan mukana olo, vaivojen valittelut tai väärät tähtien asennot. Erityisesti näissä kisoissa iloa ovat tuottaneet keihäsmiehet, seiväs- ja moukarinaiset, joista ainakin Silja Kososella on tavoite ja asenne kohdallaan. Se ei ole olla vain mukana, vaan olla jonain päivänä lajissaan maailman paras.

Tietysti kisoissa on paljon muutakin katsottavaa ja viihdyttävää kuin suomalaisurheilijoiden saavutukset. Itseltäni on silti jotain valtion maksamasta viihteestä pois, jos suomalaiset eivät menesty lajeissa, joissa ovat kaikkien rahoilla mukana edustamassa itsensä lisäksi maataan ja kaikkia suomalaisia.

Kisajoukkueen koko huolto-, apu- ja muine joukkoineen, veneineen sekä hevosineen on melkoinen. Siihen nähden on tähänastinen saldo huonohko. Epäonnistujien määrä ei siitä pienene, vaikka loppulajeista jonkun kaulaan jotain kimaltelevaa ripustettaisiinkin.