Kotona jälleen

Taavetti on Etelä-Karjalassa sijaitsevan Luumäen kunnan keskustaajama. Lähimpään kaupunkiin Lappeenrantaan on matkaa 38 kilometriä ja Hamina sekä Kouvola ovat 50 kilometrin päässä. Taavetti on syntynyt linnoituksen ympärille puolustamaan Venäjää. 

Olin siis viikonlopun Kaakkois-Suomen yrimessä, joka taas vastaavasti on entisen Etelä-Suomen läänin itäosassa tätä edeltänyttä Kymen lääniä vastaava alue. Se käsittää nykyisten Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueet. Kymenlaakso on vanhaa Uudenmaan sekä Karjalan maakunnan rajaseutua.

Oli todella mukava viikonloppu ja hopeanharmaa, vanha rouva Avensis palveli loistavasta vaikken hänen makuuhuoneessa yöpynytkään. Siihen tarkoitukseen oli varattu Timon ja Ketin vierasmaja järven rannnalla. Siellä nukuin, söin loistavasti sekä saunoin aidossa suomalaisessa, puulämmitteisessä saunassa ja uin juomakelpoisessa vedessä.

Uuttakin opin, sillä milloinkaan aiemmin en ollut laskenut kalaverkkoja kaupassa tai veteen, saati nostanut kaloineen ylös. Perkaaminen ja muu puuhaan liittyvä oli sekin tyystin unohtunut. Perkuujätteet veimme metsän eläinten, etupäässä supikoirien ruuaksi. Osan mamukoirien taival päättynee myöhemmin metsämiesten haulikoiden laukauksiin. 

Ket on minua kohtaan hyvin ystävällinen. Hän on niitä harvoja, jotka koen thaimaalaisiksi ystävikseni, vaikka tuttuja kaukomaassa onkin kelpo määrä. Kun ajelimme pienehköjä metsäteitä, kiljahteli Ket aika ajoin takapenkiltä. Timon olikin pysäytettävä mökkiauto joka kerta, kun Ket havaitsi puiden siimekseksessä keltaisia kanttarelleja. Kotiin päästyään hänellä olikin sitten muovikassillinen sieniruokaa siivottavana. Mukavaa olla mukana katsomossa tässäkin puuhassa.

Toki tein muutakin. Kuten soudin ja huopasin kalanpyydyksiä kokiessamme ja oioin verkkoja Timon irrottaessa niistä tuvan seinustalla kalansaalistamme. Savustuspöntön kipinämikonkin jobi oli heiniäni leppälastujen savun antaessa kaloille pikantin maun.

Torstaina ajoin Timon ja Ketin luo Suomenlahden tuntumassa ja eilen takaisin Jokilaaksoon samanmittaista reittiä Kouvolan kautta. Kolmatta, hieman pidempää vaihtoehtoa Lahden kautta myös harrastan  mieleni mukaan. Kaikki kolme pääväylää ovat loistavassa kunnossa kotikulmieni teihin verrattattuna.

Eräänlainen päätös viikonloppusessiolleni oli, kun valmistin Merikonttikotini keittiössä elämäni ensimmäisen kalakeiton. Sen sydän tietty oli kalastamamme kiloinen siikakala. Matkalla hain Lidlistä kahdeksan keskikokoista perunaa, jotka keitin vedessä sipulin, tillin, muutaman pippurin sekä ranskankermapurkillisen kanssa, johon lisäsin palasina loppuvaiheessa eilisen kalan. En tiedä onko siika lohikala, mutta elämäni ensimmäinen, itse tehty kalakeitto oli hyvää, jota syön vielä tänäänkin.