Pieni green house

Kolmena keväänä korjasin pienen, vihreän kasvihuoneemme katon, kun se ei kestänyt Etelä-Suomen runsaslumisia talvia. Viime kesänä en tainnut istuttaakaan sinne mitään, joten siellä kasvoi vain yksi hyötykasvi omia aikojaan, ruohosipuli.

Tänä keväänä purin koko katon. Sitten ennen kasvukautta istutin pieneen, katottomaan ja läinäkyvään hyötykasvien taloon yhtä ja toista. Kun ei kattoa enää ole, riittää nyt ja jatkossa korkeutta tomaattien, herneiden, kurkkujen, karviaispensaan ynnä muiden joukossa myös parille luumupuulle. Ne kurkottavatkin jo taivaita yli entisen katon rajan.

Eilen sain vieraakseni joka vuotisen, lähes naapurin rouvan Korkin alueelta hänen chattaillessa voisiko tulla hakemaan taas kurkuilleen mustaherukan lehtiä? Sehän vaan passasi, josta hyvästä sain tuliaisiksi paketin vaaleapaahtoista Costarica-kahvia, jonka sekoitan aiemmin saamaani Brasilian tuliaskahviin. Herukanlehtien lisäksi annoin vastaavasti meniäisiksi pensaista itsepoimittavaksi mustien lisäksi punaisia viinimarjoja.

Koska teen nykyisin kohta jo perinteeksi muodostuvaa pienimuotoista viljelyvaihtokauppaa, olen vielä enemmän verottajan tarkoittama pienviljelijä, joksi se minut muutti hankittuani Jokilaakson.

Kasvukausi on nyt parhaimmillaan ja tuore- ynnä avomaankurkkuja sekä erivärisiä tomaatteja on yli yhden hengen talouden tarpeitteni. Taidankin huomenna kerätä muovipussiin pari, kolme kurkkua sekä jonkun tomaatin ja ajaa Avensis-rouvan kanssa Tuusulanjoen yläjuoksulle lapsuuden ystäväni, minua nuoremman 🤏 Leenan viehättävään omakotitaloon kysymään vaihtaisiko hän vihannekseni kupilliseen kahvia, ehkä peräti pullavaisen kanssa? 

Eilen oli kaunis, Tove Janssonin syntymän epävirallinen liputuspäivä ja Jokilaakson juhlapaikalla liehui minikokoinen lippu Muumien ja heidän luojansa kunniaksi. Tänään vastaavasti on sadepäivä ja suuntaan hopeanharmaan rouvan kanssa Kehäradan pysäkille ja sieltä yksin rautakiskoja pitkin pääkaupungimme ytimeen. Tarkemmin thaiväen tapaamiseen Narinkkatorille, josta minulla on Päiviksen ja yhden tai kahden jo kanien taivaaseen muuttaneen perheenjäsenemme kanssa ainutlaatuinen muisto. Yövyimme siellä nimittäin merikontissa radion valvoessa untamme. Yhden yön merikonttikotimme tuloa Narinkkatorille voit katsella tästä.

Yöpymisestä Rustholli piti viitisentoista vuotta aiemmin huutokaupan, jossa huusimme niin kauan, että saimme yön omaksemme. Muistelen, ettemme koskaan maksaneet voittoamme, mutta ehkä firman, sittemmin tuhkasta uudelleen nousseen Rusthollin kaatumiseen tarvittiin enemmän kuin maksamaton yömme.