Olen henkinen itsensäpaljastaja

Henkisyys tarkoittaa erilaisia asioita eri ihmisille, mutta yleisesti ottaen se viittaa henkilökohtaiseen tapaan käsitellä elämän kysymyksiä ja elämän eteen tuomia haasteita. Minulle se on sisäistä rikkautta, joskus sisäistä kauneuttakin. Jotain aineetonta ja ajatonta hyvää, jolloin taskut ovat täydet, vaikkei niissä olisi ropoakaan.

Tavoittelen alati henkistä vaurautta, joka kumpuaa sydämestä, elämänkokemuksesta ja kaiken kauniin, joskus rumankin huomaamisesta. Se on rikkautta, jonka kurssi ei laske ja joka ei mätäne maan uumenissa maallisen majani kanssa eikä nouse savuna taivaalle. Sen vien sielussani jonnekin uuteen todellisuuteen, ikuisuuteen, josta en tiedä mitään. Matkalippuna taivaanrannan ylisille tai sateenkaaren tuolle puolen on vain toivo sekä alati haparoivana uskoni.

Joku sanoi tai luin kauan sitten, että ihmiset haavoittavat ja yrittävän satuttaa eniten asioilla, jotka olettavat tai tietävät toisten tahtovan salata. Arkisia sukulaisia sille ovat pahansuopaisuus sekä juoruilu. Oikeastaan voin hyväksyä itsestäni kaikki muut luonteeni kuvaukset, mutten sitä, jos joku sanoo hallitsevan voimavarani olevan ilkeys.

Mutta täysin vapaa tympeistä piirteistä en ole, sillä löydän kateuden siemenistä ja omasta tai ystäväni kokemasta vääryydestä pulppuavan aidon kostonhalun tai vähintään vahingonilon. Vaikken olekaan pitkävihainen, olen joissakin asioissa äärettömän pitkämuistinen ja sopivan tilaisuuden tullen saatan vuosikymmentenkin jälkeen maksaa potut pottuina uusien lisäperunoiden kanssa.

Joka tapauksessa, kun olen joltakin sydämeni sulkenut, ilman tyydyttävää selitystä hän ei enää sisältäni hevin sijaa saa. Vaan jää veräjän ulkopuolelle, kuten Ontuva Eriksson taivaan portille. Vaikka koen omaavani anteeksiantavaisen mielen, on kaiken kattava anteeksianto monen avaimen tai numeroyhdistelmälukon takana. Toisaalta, jos joskus olen aidosti jotain rakastanut, hän saa ikuisesti kaiken anteeksi, vaikkei koskaan ymmärtäisi tehneensä väärin, loukanneensa tai tahtoisi pyytää anteeksi.

Tällainen minä olen. Henkinen itsensäpaljastaja, joka hölötän ja kirjoitan tuhansissa blogeissani lähes kaikki asiani pitkin kylänraitteja ja nettimaailmaa ilman kuulijoita tai lukijoitakin. Vaikken paljon palautetta saakaan, saan sitä ehkä eniten rosoisesta ja avoimesta tavasta kertoa mitä minulle on tapahtunut ja miten olen elämäni kokenut. Ehkä vain naimiset ja naimattomuudet sekä märät unet ovat kertomatta.

Vaikka toisin toivon, on olemassa ihmisiä, jotka ovat jääneet omien pahoinvointiensa vangeiksi eivätkä enää osaa elää loukkaamatta muita, ventovieraitakin. Sen olen saanut huomata kertoessani suurimmista pettymyksistäni. Parisuhde-eroista ja siitä, etten ollutkaan Filippiineillä nimeäni kantavan Little Jorma Goza Soinin biologinen isä.