Näöllä on väliä

Nuorempana oli näkeminen sillä tolalla usean vuoden ajan, etten meinannut selvää päivää nähdä. Sen suhteen on ollut toisin jo yli 40 vuotta ja olen nähnyt kristallinkirkkaana elämäni jokaisen päivän. Joihin kylläkin päivä päivältä tulee lisää muuta sameutta ja sumeutta, sillä kuulun joukkoon, jossa kulkee monen ikäihmisen tavoin matkassa silmissä myös kaihi.

Tämänkertaisen Aasian talveni aikana olen moottoripyöräskootterillani (Honda PCX) ajaessa niin Thaimaassa kuin Malesiassakin ja muulloinkin pohtinut tarvetta tehdä näkökyvylleni jotain muutakin kuin uusia parin vuoden välein laseja niiden rikkoonnuttua tai menettäessä kykyään auttaa minua näkemään.

Sen verran olen veroja maksanut, että ajattelen olevan kohtuullista, että kotimaani tulisi mukaan jakamaan kustannuksia helposti tuhansia euroja maksavaan silmäoperaatioon, joita lienee useamman sorttisia. Mutta taitaa olla niin, että näkökyvyn pitää olla sillä tolalla, että menettää ajokortin tai ei saa sitä enää uusittua ennen kuin osan rahoistani vienyt verokarhu avaa tässä asiassa kukkaronsa nyörejä.

Joku vuosi sitten ostin kohtalaisen kalliit ruotsalaisen Tigerin kehykset laseineen, joihin ajattelin hankkia aina uudet linssit tarpeen vaatiessa. Vain kerran onnistuin niin tekemään muistaakseni edelliskesänä. Tulin siihen tulokseen, että tässä tapauksessa hinta ei tuonut kestävyyttä, vaikka mieleistä näyttävyyttä tai ulkonäköä toikin. Talven aikana on kolme kertaa pitänyt korjauttaa kehyksiä, joista osaa ei Suomessa olisi edes tehty. Ei ehkä niinkään osaamisen puutteesta, vaan työn hinnan vuoksi.

Aivan sama ilmiö on esimerkiksi rikkoutuneiden matkapuhelinten kanssa, joita ei kannata farangien kotimaissa korjauttaa. Mutta Thaimaassa työn hinta on toinen ja jotkut ulkomaalaiset tuovatkin lomamatkoillaan älylaitteita reppukaupalla maahan korjattaviksi.

Luulen, että kaihi tekee näkökyvylle muutakin kuin vie katseesta terävyyden. Vaikka ajoneuvossa olisi kuinka hyvät valot, yhä vaikeampaa on ajaa pimessä ja sateessa, jota pahentaa tiedostettu reagointiajan pidentyminen. Malesian liki 3000 kilometrin reissulla huomasin myös kasvoihin paistavan auringon saavan entistä enemmän aikaan, että välillä piti oikeasti arvailla missä on tie.

Niinpä päätin pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen uusia silmälasit vielä ainakin kerran. Sen olisin kohtuullisen vaivattomasti voinut tehdä ainakin Suomessa, Virossa ja Thaimaassa, joita kaikkia vaihtoehtoja olen käyttänyt. Kokemukseni mukaan kalleinta lysti on Suomessa ja hyvää vauhtia perässä tulee Tallinnan seutu. Sama ilmiö taitaa olla ainakin Thaimaan turistikaupungeissa.

Mutta minä olenkin kaukana turismista, jossa farangi on yhtä harvinainen kuin hihnassa kulkeva koira. Thaikotikulmillani riimussa kävelevät karjaeläimet, joita karjankasvattajat kuljettavat sierainten läpi kulkevasta köydestä aamulla laitumelle ja illalla takaisin pitkin tienreunaa ja välillä koko leveydeltä.

Phatthalungista ilman etsimistä löysimme lähes vierekkäin neljä silmälasiliikettä, joissa myytiin myös kelloja. Kävimme kaikissa ja meille oltiin hyvin ystävällisiä ja kohteliaita, kuten hyvän asiakaspalveluun kuuluu. Mutta näön heikkeneminen ei ole vienyt kykyä ymmärtää kehonkieltä. Joistakin luin, että on aika sama ostaako tuo vai ei, kunhan vain pääsen pian takaisin chattailemaan kavereille älylaitteellani.

Heiltä en koskaan osta mitään, sillä tuotteiden lisäksi ostan myös palvelua, kun sitä tarvitsen. Silmälasien osto onkin minulle aivan eri juttu kuin S-Marketista ruisleivän nouto ja maksaminen itsepalvelukassaan.

Yksi silmälasikauppa oli erityisen sopiva, jossa oli peilinkin kautta katsottuna myös ulkonäköön istuvat, mieleiset sangat. Kun sanoin, etten tee kauppaa nyt, vaan nukun Paavo Väyrysen opettamalla tavalla yön yli ja katselen netistä Viron sekä Suomen hintoja, ei ystävällisyyteen tullut pienintäkään säröä. Vaan toivomus, että toivottavasti näemme huomenna uudelleen.

Sillä hetkellä päätin, että tänne tulen lasikaupoille, jos onnistun saamaan Suomesta vähän lisää rahaa. Oikeasti olen melkoisen tyhjätasku, jolle 9500 bahtia, eli 250 euroa on paljon, vaikka maailmalla resuankin. Sen uudet lasit maksoivat ja oletan, että samalla hinnalla en saa mieleisiä kehyksiä enkä yksilöllisesti hiottuja, kovapintaisia ja auringossa tummuvia linssejä Helsingin enkä Tallinnan seuduilta.