Oppia ikä kaikki

Kanaäiti eli Chickenmother sai eilen mielestään päätökseen kolmisen viikkoa kestäneen työnsä haudontaosastollaan. Se oli kovia kokenut operaatio, sillä kiikutimme välillä äitikanan syömäreissun aikana Morakotin kanssa munat kattilaankin syödäksemme ne. Kun Tata kopautti kuorta lusikalla, oli se melkein kuin olisi lyönyt pikkutipua päähän, niin valmiita poikaset olivat.

Joten veimme yhtä vaille entisen määrän munia takaisin ja jäimme katsomaan mitä rouva tuumaa tullessaan aamiaiselta ja toilettireissulta naapurin kanalasta. Kaikki näytti jatkuvan kuten ennenkin hänen sovitellessa itsensä tulevien tipujen päälle jatkamaan haudontaa.

Eilen sitten kuului thaibasilikapensaiden alta uudenlainen, hillitty kotkotus, joten kurkkasin osastolle. Ja kas, emäntä siellä yritti pitää ruodussa kahta juuri syntynyttä kanalasta, joista toinen oli ruskea ja toinen musta, vaikka pihapiirissä ei mustaa kukkoa olekaan. Ajattelinkin missä lienee rouva ollut riiulla tai miten kanojen sulkien värit periytyvät? 

Niin tai näin, Chickenmother otti kaksi vastasyntynyttä tenavaansa aika olemattomien siipiensä suojaan ja tepasteli jälkikasvunsa kanssa naapurin kanatarhaan näytille. Pesään jäivät loput kuoriutumattomat munat yksinäisyyteen ja orpouteen, sillä rouva katsoi työnsä tulleen tältä osin tehdyksi.

Monesti pihalla istuessani katselen ja yritän ajatella siellä liikkuvien eläinten elämää, sillä oppia ikä kaikki. Jos pikkuvarpunen erehtyy tulemaan maahan, saa se pian seurakseen vaanivan kissan tai pari. Yhden virhearvion tehnyt pikkulintu päätyikin Black & Whiten ateriaksi, vaikkei sen olisi nälän vuoksi tarvinnut sitä teurastaa. Surumieltäni ei pyyhkinyt pois yritykseni lohduttautua, että minkä kissa luonnolleen voi? Eikä senkään muistelu auttanut, kun aikoinaan oman pikkutipulamme aikuisista kanoista naapurin metsästyskoira tappoi puolet. Silloinkin ajattelin, että tämäkö on koiran vietti ja luonne?

Kanat, pienemmätkin ovat saaneet olla ainakin silmiemme alla kissoilta rauhassa, jota pohdin oikeastaan päivittän. Pengoin hieman YouTubea löytyisikö sieltä vastausta videona kissojen ja kanojen yhteiselämään. Ja löytyihän sieltä. Yksikin, jossa Black & Whiten näköinen, mustavalkoinen kissa kävi useamman kerran eri kanan kimppuun. Vaan joka kerta peliin puuttui myös toinen kana, jotka yhdessä antoivat kissalle kyytiä.

Eilen kuitenkin huomasin, kun Thaikotimme tietä kipitti kiireen vilkkaa salamyhkäisesti kaksi kissaa, joista toisen suussa saattoi olla ilman silmälaseja katsottuna musta saalis. Joten voi olla, että pikkutipun tai molempien yhden päivän elämä oli lyhyempi kuin kanan lento 😥.

PS. Olin jo päättänyt päivän blogini ja pannut pisteen perään lähtiessäni terassille aamun inkiväärijuomalle. Samalla tulin kurkanneeksi synnytysosastolle ja huomasin kanamuorin palanneen. Mutta ei aikaakaan, kun hän ilmestyi pihamaalle kahden varpusenkokoisen tipun kanssa. Toinen musta ja toinen ruskea. Yksinhuoltajaäti oli kai yöpynyt kahden lapsensa kanssa osin epäonnistuneen pesinnän munien päällä 🤗.