Toukokuussa 2022 ystäväni sai massiivisen sydänkohtauksen Suwarnabhumin kansainvälisellä lentokentällä. Saman vuoden kesäkuusta lähtien hän on ollut Pattayalla hoitolaitoksessa. Moni teki voitavansa, jotta olisimme saaneet hänet Suomeen, sillä vakuutusyhtiö ei suostunut maksamaan matkaa kotimaahan lääkärin edellyttämällä tavalla.
Itse käytin kaikki vuosikymmenten aikana hankkimani suhteet ulkoministeriötä myöten. Paras saavutus oli yksi ja vain yksi kansanedustaja, joka vastasi soittopyyntööni, mutta siinä kaikki. Joten Markku vietti nyt toisen joulun hoito- tai hoivakodissa, jossa hän ei edes pysty pyytämään apua.
Mutta ystäväni ei ole ainut ulkomaille jumiin jäänyt suomalainen, vaan jouluksi Meksikoon jäi kai 300, joukossa myös hyvinvointivalmentaja Manninen, joka on huutanut apua senkin edestä ja parkunut tuskaansa muun muassa pitkin aamuisin ilmestyviä iltapaivälehtiä.
– Ymmärrän muutaman tunnin tai jopa vuorokauden myöhästymisen. Mutta tämä neljä päivää ei mene millään mun järkeen nykyaikana. Koneen pystyisi varmasti järjestämään vuorokaudessa tänne. Mutta miksi sitä ei ole tehty? Mun mielestä ulkoministeriön kuuluisi ottaa kantaa tähän asiaan. Ja ulkoministeriön olisi kuulunut hoitaa kone tänne ja lennättää meidät kotiin.
MTV Uutiset tavoitti ulkoministeriön viestinnän joulupäivän iltana.
– Niin kauan kuin kaupalliset yhteydet ylipäätään toimivat, kyseessä on asiakkaiden ja matkanjärjestäjän välinen asia. Ulkoministeriö ei tällaisissa tapauksissa ryhdy toimenpiteisiin. Ulkoministeriö ei ylipäätään ryhdy toimenpiteisiin, ellei kyse ole todellisesta hätä- tai kriisitilanteesta, kommentoi viestintäpäivystäjä Vilma Sorri sähköpostitse.
Manninen sen sijaan jatkaa, että joutui jopa perumaan tapaninpäivän sadan hengen ja tuhansien eurojen arvoisen yksityistilaisuuden.
Tuohtumusta lisäsi, kun lentoyhtiö ei ollut halukas maksamaan 650 dollaria yöltä maksavaa hotellia, vaan edullisemman vaihtoehdon 100 kilometrin päästä.
Mielessäni ajattelin, että hyvinvointivalmennuksen sijaan Manninen olisi tarvinnut sparrausta pahoinvointiin. Sitä olisi voinut saada aivan ilmaiseksi menemällä meksikolaisen sairaalan vuodeosastolle viemään joulutervehdyksen heille, jotka eivät pääse edes vuoteesta ylös kuin viimeisenä päivänä jalat edellä.
Sitten häpesin omaa, eilistä blogiani, kun kirjoitin, etten saanut joulutervehdystä heiltä joilta toivoin ja salaa odotinkin. Ehkä en silti pärjää marmatusmittarillani Manniselle, joka pääsee kulkemaan 10 000 kilometriä Meksikoon, muttei siellä enää 100 kilometriä lentoyhtiön laskuun toiseen hotelliin.
Tänä aamuna luin, että paluulento Meksikosta Suomeen on viimein järjestynyt. Joka tosin sekin on aiheuttanut lisää tuskaa ja ongelmia, sillä koneessa ei ole kuin turistiluokka eikä ehkä ruokatarjoiluakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti