Joulukuusi

Aamun ajankuluksi poimin hieman joulukuusen tai -puun historiaa, joka näyttää jakavan mielipiteitä. Perinteen omijoitakin on monessa suunnassa. Tallinnan mukaan ensimmäinen julkinen joulukuusi oli heillä jo vuonna 1441. Riikalaisten arkistolähteiden mukaan joulukuusi olisi kotoisin Latviasta, jonne Mustapäiden veljeskunta toi sen vuonna 1510. Eräs tarina kertoo tavan olevan peräisin 1500-luvun Saksasta, nykyisen Strasbourgin alueelta.

Luultavimmin joulupuun pystytys on tätäkin vanhempaa. Kuuset olivat aluksi pieniä ja niitä ripustettiin kattoon tai pidettiin pöydillä. Koristelu alkoi 1600-luvun alussa ja kynttilöitä alettiin käyttää 1600-luvun lopulla. Saksasta joulukuusi levisi Englantiin ja Pohjoismaiden aatelisten keskuuteen 1800-luvulla.

Perinne saapui Suomeen ensin 1800-luvulla säätyläiskoteihin, sitten talonpoikaisiin tupiin 1870- ja 1880-lukujen tienoilla. Joulukuusi yleistyi kuitenkin vasta 1900-luvun alussa. Sitä edisti vanhan kansan tapa laittaa koristeeksi juhannus-, nimipäivä- ja hääkuusia, joskin lähinnä ulos.

Kristittyjen tapana on ollut iät ja ajat omia omiin tarkoituksiinsa maallisia juhlapäiviä, -tapoja ja perinteitä, joten joulukuusikin on alun perin lähtöisin pakanajuhlista. Se viittaa myös paratiisin elämänpuuhun ja on lujuuden, uskollisuuden sekä kukoistuksen vertauskuva.

Kuusi vakiintui suomalaiskotien joulukoristeeksi 1800-luvun lopulla. Aikoinaan joulupuun ei tarvinnut ollakaan vain kuusi vaan tarkoitukseen sopivat muutkin ikivihreät puut, kuten mänty tai kataja.

Ensimmäinen tieto joulukuusesta Suomessa on vuodelta 1829, jolloin paroni von Klinckowströmin joulujuhlassa oli peräti kahdeksan kuusta ja niistä yhden takana piilossa posetiivinsoittaja.

Merkittävä joulukuusiperinteen levittäjä Suomessa oli 1863 perustettu, suomenkielisiä kansakoulunopettajia kouluttanut Jyväskylän seminaari, jossa alettiin pitää joulun alla omia kuusijuhlia. Tapa levisi sitten seminaarista valmistuneiden opettajien mukana ympäri maata ja koristeita askartelivat aluksi koululaiset opettajiensa johdolla.

Omaanikin joulukuuseen liittyy myös perinne, jonka voisi kiteyttää niin, että joulu ei tunnu miltään, ellei kuusi ole varastettu. En muista ainuttakaan, että olisin sellaisen ostanut, vaan olen aina hankkinut sen enemmän tai vähemmän omine lupineni. Poikkeuksen ovat tehneet myöhemmin joulukotini valloittaneet muovikuuset, jollainen meillä on tämäkin vuonna. Niitä en ole anastanut koskaan.

Ne ovat tuoneet uuden mausteen jouluun, sillä metsästä sahattu puu varisi viimeistään loppiaisena siihen malliin, että suunta oli usein saunan kiukaan tulipesä ja joskus takkakin. Tänä jouluna ensimmäisen kerran kuvan muovikuusemme nöpöttää Thaikotimme pienen pienellä terassilla Nuutinpäivään saakka omana sekä kotikatumme tai -tiemme kulkijoiden ilona ja ihmetyksenä.