Mandaatti- ja valeystävät

Melko lailla päivälleen kahdeksan vuotta sitten kirjoitin mandaattiystävistä.  Niistä, jotka ovat olleet tai näytelleet olevansa kavereitani silloin, kun minulla oli niin sanottua asemaa. Ollessani omalla sektorillani järjestöjen bossina tai hallitusten puheenjohtajana, tuli joulukorttejakin melkoinen määrä. Lähettelin niitä itse tai en.

Nykyisin asemat ja melkein kaikki joulukortitkin ovat mennyttä elämää. Taakse ovat jääneet valeystävät, jotka muistivat mukavasti silloin tällöin. Joukossa työtovereita sekä heitä, joista tulee haikea mieli luullessani vuosikaudet meillä olleen tosi ystävyys tai ainakin hyvä kaveruus, joka ei hiivu eikä pala tulessakaan.

Viime yönä tuli mitta täyteen yhdeltä tällaiselta ja hän poisti minut sosiaalisessa mediassa kavereittensa joukosta. En tiedä jäinkö sydämeen tai en, häneltä jäi kuitenkin ehkä lukematta viimeinen, avoin kirjoitukseni. 

Jotkut haluavat oman tunkionsa lisäksi kukkoilla muidenkin reviireillä. Mutta vain harvoin tontilleni mahtuu toista, varsinkaan huonokäytöksistä kukkoa. Siitä kylläkin seuraa vain, että tulen juttuun edelleen kaikkien kanssa, mutta yksi enemmän ei tule enää juttuun minun kanssani 😖. En oikein tiedä pitäisikö siitä olla ylpeä? 

Joku myös katsoo tai luulee kynineensä kanan ja sanoneensa viimeisen sanan kirjottamalla loppuun sivuilleni "heippa" ja poistamalla minut sen jälkeen kavereistaan. Mutta eihän se niin mene, sillä aina on ja voi perustaa keskustelukanavia ja muita foorumeja, joista ei toisten valta riitä deletoimaan edes vihamiestä.

Joku haluaa kulmikkuuden sijaan ympärilleen, kai asemansa pönkittämiseksi etupäässä joo joo miehiä, joksi minusta ei ole eikä taida tullakaan. Pärjätäkseen kanssani pitää olla särmää ja särmässä pitää olla myös yhtä särmikkään erilaisuuden vähintään sietämistä, jos ei itsetunto muuhun riitä. Joten tässä nimet poistettuna viimeinen aiheeseen liittyvä postaukseni hieman siistittynä Facesivuiltani:

"Minä tiedän mitä on treidaaminen ja tiedän mitä on ystävyys. Siksi voit vetää päälleni rastin tai ruksin, mutta minä en niin tee. Kaipaan ja etsin sitä entistä miestä, joka tuli työtoverikseni ja jonka kanssa korjasin veneeni moottoria. Silloin rannassa koin aitoa ystävyyttä, jonka säilytän. Eikä se henkseleitä päälle vetelemällä tai niitä paukuttelemalla mihinkään katoa."