Parasta ennen....

 – Olin lukenut maailmalla olleista monta vuotta vanhoista hampurilaisista, joten päätin itsekin kokeilla, mitä sille tapahtuu. Se oli ajatuksena hauska. Sipe Myllyniemi säilytti hampurilaista vuosien ajan vanhemmillaan vanhan huoneensa vaatekaapissa. Burgeri sai tekeytyä kaapin hyllyllä, vaikkakin sitä on tarkasteltu joitakin kertoja vuosien saatossa. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen paperikääröstä paljastui yllättävän hyvän näköinen hampurilainen. Siinä ei ole hometta, eikä se haise epämiellyttävälle. Hampurilainen on niin sanotusti kuivunut kasaan, kirjoitti Iltalehti. 

Uutinen sai minut pohtimaan ruokaa ennen Suomessa ja nyt Thaimaassa, josta tosin tarinointi saattaa mennä huomiseen.

Meillä ei ollut jääkaappia, vaan kylmätilana puukannellinen, maahan upotettu betonirengas, jossa viileää tarvitsevia syötäviä säilytettiin. Talvisin sisällä oli vastaava paikka eteisen lattian rajassa. Väärä yölämpötilan arviointi saattoi saada aikaan jäätymisen. Keittiön lattian alla, pienen luukun takana oli maakellarin tapainen perunoita ja juureksia varten, jossa renkaan tapaan oli keväisin kymmenen senttiä vettä lattialla. Että tilat olivat kulloinkin laadultaan muuten ok, sen takaavat niissä elävät sammakot, sanoivat vanhempani. 

Maakuoppa sai väistyä, kun isä sai päähänsä, että tarvitsemme sodan varalta pommisuojan. Joten hän rakensi ulkorakenuksen autokatoksen viereen varsinaisen betonibunkkerin. Jossa senkin lattialla oli keväisin vettä, joten peruna- ja vihanneslaatikot oli nostettu tiiliskivien päälle. Isä totesi kerran jollekin kylän miehelle luomusta näyttäessään, että jos tulee äkkilähtö, ei tarvitse ottaa kuin viltti ja vaatteita mukaan, sillä ruuat ovat täällä valmiina. 

Ei ollut ruokapakkauksissa viimeistä käyttöpäivää, vaan näppituntuma tuoreudesta oli äitini hyppysissä, näössä ja suussa. Kun irtomaito oli saanut uuden maun, valmistettiin siitä viiliä tekeytymään kaapin perälle. Samantapaisesti oli myös jauhelihan ja muidenkin syömisien laita. Mutta tunkiolle ne eivät peltisessä likasangossa päätyneet, sillä niin huonoksi ei ruoka mennyt, ettei se kissalle tai koirallemme kelvannut. Ei ollut Elannossa Mirrille eikä Tepsulle Whiskasia eikä Jerille Sertiä.

Eikä sähkö- tai kaasuliettäkään, vaan ruoka tehtiin puuhellalla, jolla oli talvisin myös keittiön lämmittämisen virka sekä yksi isältä salattu tehtävä. Äitini poltti salaa tupakkaa ja puhalsi savut hellanluukun kautta hormiin. Siskoni Irmelin ja minun tehtävä oli vahtia ikkunassa milloin isä on tulossa sisään. 

Tältä osin ruokamaailma on Suomessa kovasti muuttunut ja syomisten tuoreuden ratkaisee rasian kylkeen jossakin päin maailmaa lätkäisty "parasta ennen" päivämäärä kuin herran sana konsanaan. Ehkä tältä osin on menty parempaankin suuntaan, sillä ruokakaupoissa on suosiotaan nostanut uusi hittituote. Paketit, jotka ovat saaneet kylkeensä punaisen prosenttitarran. Niiden vuoksi joku jopa odottaa aamuisin kaupan ovella saadakseen parhaat päältä.