Kolme yötä jouluaattoon

Jouluun on liittynyt jotain erityistä, jota en ole vapusta enkä juhannuksesta löytänyt. Olen ehkä aina odottanutkin sitä eri tavalla. Toisaalta vanhemmatkin pitivät talven juhlaa erityisesti esillä. Mutta olihan juhannusyössäkin oma taikansa porraspielen juhannuskoivuineen. Alkoholikin on aikoinaan liittynyt kaikkeen juhlimiseeni, oli juhlapäivä tai ei. Nyt en kirjoita niinkään siitä, vaan etupäässä lapsuuteni joulumuistoista.

Joskus kiersin isän ja saksanpaimenkoira Jerimme kanssa lähimetsiä jo kesällä katsellen valmiiksi joulukuusta. Isä sanoi, että komeaa kuusta on vaikea jouluna löytää, kun kaikki ja koko metsä on valkoisen lumivaipan alla. Lunta odotettiinkin joka vuosi viimeistään jouluaatoksi. Muistelen sen kerran tulleen vasta aivan viime hetkillä. Riemu oli suuri sillä silloin tiesimme, että joulupukki pääsee Korvatunturilta Petteriporonsa ja tonttujoukkojen kanssa jokaiseen kotiin aattoiltana.

Vaikka kuusta koristellessa mieleen tuli myös Jeesuslapsi tallin seimessä eläimineen ja paimenineen sekä tietäjät, olivat lahjat meille lapsille joulun tärkein juttu. Joskus joulupukki kävi lahjasäkkeineen ollessamme joulusaunassa ja jokaiselle löytyi jotain kuusen alta.

Mieleen on myös jäänyt, kun kylpemisen ajaksi kotimieheksi jäänyt Jeri söi koko kinkun valmiiksi katetusta joulupöydästä. Eikä siinä kaikki, vaan hermostuksissaan äiti pudotti lipeäkalankin lientä pelliltä kaataessaan likasankoon.

Aika usein joulupukilla oli kuitenkin aikaa jakaa itse lahjat, joka olikin jännittävää puuhaa. Mielessäni arvuuttelin kustakin joulupaperiin kääritystä paketista kuka saa minkäkin. Selvästi pehmeän lahjan toivoin menevän vanhemmilleni ja itselleni toivoin kovaa pakettia, sillä se tarkoitti melko varmasti lelua. Lapsena ajattelin, että vanttuut, villasukat tai kaulaliina eivät oikein edes ole joululahjoja.

Silloin emme päässeet ainakaan ennen kirkonmenoja joulupäivänä ulos. Eikä varsinkaan naapuriin saakka katsomaan mitä muut lapset ovat saaneet ja kehumaan omia lahjoja. Vanhemmat pojat ja joskus tytötkin pitivät lapsellisena, jos uskoi joulupukkiin. Mutta lapsen mielen murtamisessa meni aikansa, kuten uskossa joulupukkiinkin.

Joidenkin mielestä ei ole sopivaa verrata joulupukkia ja Vapahtajaa toisiinsa. Olen kuitenkin usein tehnyt niin, sillä molempia pitää elossa usko, mikä joulupukin osalta katoaa aikanaan aikuisten maailmaan. Mutta uskot tai et johonkin jumalaan, sitäkin ylläpitää tiedon sijaan usko tai epäusko, jonka todenperäisyys selviää joskus tai ei koskaan.