Muun muassa tämän kirjoituksen vuoksi herra X siirtyi lukuisten varoitusten jälkeen näin aluksi kolmeksi päiväksi muille foorumeille: "Isänmaallinen armeijan käynyt suomalainen mies, jolla on thaivaimo, jätettiin kuolemaan Bangkokin lentoasemalle kuolemaan, maksettu lentolippu kädessään, kun Finnairin homostuertit eivät suostuneet ottamaan al-kohol sairasta heteromiestä koneeseen. Homopekka kävi hakemassa Al- hol leiriltä terroristien huorat ja äpärät yksityiskoneella Suomeen. Boikotoikaa Finnairia."
Jatkoa tyhjänlänkyttäjän karanteeniin varmasti seuraa, sillä en usko alkuunkaan, että tavat muuttuvat. Useammilla ylläpitämilläni Facebook-sivuilla siedän paljon, mutten määrättömästi henkilökohtaisuuksiin meneviä loukkauksia. Tekstinpätkässä liikaa oli haukkua ventovieraita suomalaisäitejä huoriksi ja heidän lapsiaan äpäriksi.
Joskus yritän mielikuvitella millaista elämä mahtaa silloin olla, kun ei näe eikä koe muutenkaan missään mitään myönteistä. Sitäkin tässä esimerkkitapauksessa pohdin, kuinkahan auvoista mahtaa olla kyseisen suomalaismiehen vaimon arki?
Yllä olevan esimerkin poimin perustamamme muutaman tuhannet jäsenen "Jomtien Pattaya Beach ja muutakin" Facebook-ryhmän sivuilta, joita kysymysten, arjen sälän ja keskustelun lisäksi muutamat yritykset käyttävät mainoskanavanaan.
Ryhmän voi sanoa olevan varsin hyvähenkinen, jossa alun mainittu "vähän tai ei ollenkaan herrasmies" sai kyllä kyytiä muiltakin; miksi yhden suvakiksikin haukutun annetaan pilata hyvä ryhmä tai miksi karanteenia tulee vain kolmeksi päiväksi.
Sitä en itse ymmärrä miksi tätä oman ja muitten mielen pahoittajaa joku haukkuu suvakiksi, sillä se on pilkkanimi ihmisestä, jota pidetään liian suvaitsevaisena. Suvakki-nimitystä käyttävät sellaiset ihmiset, jotka vastustavat maahanmuuttoa. Heidän mielestään Suomeen ei pitäisi muuttaa ulkomaalaisia. Erityisesti he vastustavat ulkomaalaisia, jotka tulevat maista, joissa on paljon islamin uskoisia ihmisiä.
Toinen on koirat, joilla ei Suomen tapaan ole kahleita tai muitakaan riimuja kulkiessaan. Talutushihnassa ei näe kuin ehkä nuorella thainaisella farangimiehen hankkiman perhos- tai vastaavan seurakoiran ja lemmikin.
Kun koirat kulkevat vapaana, ei ole helppoa erottaa mitkä asuvat kadulla, tyhjillä tonteilla tai metsiköissä ja mitkä ihmisten kodeissa. Jos ja kun turistin kävelysauvalla tai bambukepillä peloittelema ja ihmistä vihaamaan opetettu eläin sitten tarttuu jalkamiestä tai -naista pohkeesta, on satavarma, ettei koiraa omista kukaan. Mutta kun 70-vuotias, teini-ikäinen suomalaismies ajaa koiran päälle mopediksi kuvittelemallaan skootterilla, saattaa maan kanta-asukkaalla ollakin yht'äkkiä viisi omistajaa, joista jokainen vaatii käsi ojossa satoja bahteja korvausta.
Oma vaihtoehtoni on kulkukoirien lahjontapussi, josta jaan päivittäin makupaloja. Joistakin änkyräpalautteista kylläkin voisi tehdä päätelmän, että ruokin kaikki Thaimaan koirat.
Joskus maistiasten sijaan ruokinkin, sillä viikko, pari sitten löysin läheiseltä risubaarilta äitikoiran roikkuvine, täysine tisuineen kerjäämästä ruokaa. Siitä päättelin jossain olevan koiralapsetkin. Muutaman päivän kuluttua löysinkin temppelialueen kauimmaisen vajan, pimeimmästä nurkasta uikuttavat pennut, joista yksi oli jo kuollut.
Mutta neljää ruokin. Toissapäivänä huomasin, että temppelin väki oli tuonut ne ehkä juuri sen ansiosta niin sanotusti ihmisten ilmoille. Tuli hyvä mieli, kun äitikoirakin aloitti uudelleen pentujensa ruokkimisen.
Toinen intohimoihinsa havahtunut ryhmä onkin nämä reippaasti keski-iän ylittäneet, kaltaiseni papparaiset. Joista osa kuvittelee ajavansa suomalaisittain edelleen mopoillaan Thaimaassa ehkä henkisesti teini-ikään juuttuneina. Heitä väärine termeineen ei oikealle tielle ojenna Thaimaan laki eivätkä keskustelupalstoilla tai Autoliitosta kansainvälistä mopokorttia kyselevät heimoveljet, jotka tämän vuoksi luulevat Thaimaassakin olevan mopoja kotimaan tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti