Tietämättömyyden asiantuntija

Oikeastaan kirjoituksen otsikoksi olisi hyvin sopinut myös "Väärässä olemisen myöntämisen vaikeus, osa 2". Sen verran hyvän kysymyksen eiliselle Huttusen Risto esitti, että vielä illallakin sitä pohdin ja päätin jatkaa aamulla aiheesta sekä sen vierestä.

Ehkä yksi irvokkaimmista kansalle veronmaksajien rahoilla syötetyistä sirkushuveista on eduskunnan kyselytunti, jossa 200 valitsemaamme, yhteisten asioiden hoitajaa kinaa olematta mistään yhtä mieltä. Kun joku paikaltaan tai puhujapöntöstä kertoo jotain lähes ainoana totuutena, niin jo on riekkujien lauma osoittamassa, että väärässä olet!!  Sama viisaus ei asukaan kaikilla. Räikein ero on käytätkö puheenvuorosi hallituksen vai opposition edustajana. Oppositiossa oleva viisaus vain harvoin yltää hallitukseen, vaan jää isoon saliin, vaikka sen haltija itse päätyisi ministeriksi. Mutta ehkä katajainen kansa, minä mukana, olemme huvimme ansainneet. 

On melkoisen vaikea, perusteellisen ajattelemisen jälkeenkään ymmärtää, että kansa olisi nimenomaan keskinäiseen torailuun edustajansa valinnut. Mutta ei minulla ole parempaakaan tarjolla. Sitten taas vaaleissa ratkaisemme erimielisinä mikä on väärin ja mikä oikein, ei suinkaan tietämyksen, vaan lähinnä puhelahjojen perusteella.

Huonolla tuurilla yksi koko kansaa puhutteleva ja koskettava farssi tällä hetkellä on sulkeako kaikki itärajan ylityspaikat vai jättääkö yksi Lapin perukoille auki. Rintamalla olleet suomalaiset jermut ja lotat ilmavalvonta- ja muissa tehtävissä repisivät sota-asunsa moisesta jahkailusta ja kyvyttömyydestä, jos olisivat elossa. Heillä olisi vain yksi suunta, on paikka kansan syvissä riveissä tai Arkadianmäen Isolla kukkulalla. Mutta en minä tässäkään asiassa tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, koska en itsenikään kohdalla hyväksy oikeastaan mitään matkustusrajoitteita.

Mutta sen tiedän, että menen sitten Suomesta Thaimaahan Finnairin suoralla lennolla elintasopakolaisena tai muussa roolissa, portti Bangkokin päässä pysyy kiinni, vaikka matkalaukku olisi täynnä rahaa, jos eivät paperit ole viimeisen päälle kunnossa. Niin valtavan hyvin valtiollinen lentoyhtiömme huolehtii omista kansalaisistaan, että jos minulla ei ole Helsinki-Vantaan lentoasemalla osoittaa millä aion matkustaa Thaimaasta pois, en pääse edes koneeseen.

Mutta muitakin menemisien säätäjiä on pitkin matkaa, jotka haluavat puuttua kulkuusi, kuljet kuinka tahansa. Niitä ovat esimerkiksi jostain yläkerroista tehtävänsä omineet taivaan portin vartijat, jotka väittävät tietävänsä mitä tuonpuoleisessa tarvitaan millekin osastolle. Minun maailmassani hekin ovat kaikki väärässä, sillä eivät he mitään tiedä, uskovat ja väittävät vain tietävänsä.

Samalla itsekirjoittamallaan valtakirjalla he myös passittavat Manalaan kaikki, jotka eivät usko heidän laillaan tai eivät lainkaan. Sinne jonnekin pimeyden kätköihin he ovat matkustuskelvotonta lippua tarjonneet monesti minullekin, vaikka eivät edes tiedä mitä kullekin tapahtuu tai tapahtuuko mitään, kun pumppu huokaisee viimeisen kerran.

Sitä en tiedä minäkään, mutta voin uskoa tai ainakin yrittää uskoa. Että olemme kaikki väärässä, ja menolippu on portti uuteen maailmaan, josta ihmisen ei ole edes tarkoitus käsittää mitään. Yhtä vaikea kuin on uskoa siihen, on uskoa, että kaikki kateudet, vihat, rakkaudet, katkeruudet, välittämiset, ahneudet, säälit ja niin edelleen, joita olen vuosikymmenten aikana sisääni sullonut, kelpaisivat päivieni päätteeksi madoille ruuaksi tai palaisivat tomumajani kanssa krematorion tulessa. Onkin mukava uskoa kaikkien voivan ajatella omaan napaan tuijottamisen sijaan tai juuri siihen tuijottaen, että tunteillakin on jossain maailmankaikkeudessa uusi koti sen jälkeen, kun laulut on tässä maailmassa laulettu.