On ilmoja pidellyt....

Jos haluaa antaa itsestään yltiöpositiivisen kuvan, keskustelun voi avata kehumalla säätä. Todennäköisesti siihen saa aika pian kriittisen vastauksen, kuten “turhan kuivaa on ollut luonnon kannalta, ja auringon valo altistaa sitä paitsi ihosyövälle.”

Joskus kuulee Suwarnabhumin lentokentällä suomalaisen suusta hänen astuessaan ilmastoidusta hallista ulko-ilmaan, että "Voi, kun on ihanan lämmintä." Mutta ei mene kuin päivä tai pari, kun saatan törmätä samaan ihmiseen matkalla Jomtienin rantatuoliin aurinkovarjon alle: "Voi kun on kuuma, sais kyllä sataa välillä!"

Sellaisia me ihmiset olemme kaiken yltäkylläisyyden keskelläkin. Vaikka olisi peräkkäin kaksi identtistä päivää, ensimmäisenä kaikki voi olla hyvin, mutta toisena on jo jotain vialla. Jos ei muuta, niin isovarpaan irtokynsi on lohjennut, "eikä näillä jaloilla nyt kehtaa näyttäytyä rannalla."

Olen 15 viimeisen vuoden aikana viettänyt yhtä talvea lukuunottamatta viikoista puoleen vuoteen Pattayalla, Jomtienin kaupunginosassa. On pidellyt ilmoja, ollut aurinkoa ja vesisateita, mutten muista ainuttakaan päivää, johon ei olisi mahtunut poutaa ja usein auringon pilkahduskin. Kelpo kelejä siis lomanviettäjille ja aurinkoa etsiville.

Sen kaiken ympäröimänä olen silloin tällöin miettinyt mitä oikein täällä mahtaa tarkoittaa sadekausi? Joista ihmiset puhuvat ja jollainen on nytkin ainakin osassa maata meneillään. Joku kyselee netissäkin, että sataako siellä tai jossain muualla silloin tai tällöin paljonkin? Ihmetellyt olin sitäkin, kun joku haluaa sateiden vuoksi jopa vaihtaa Thaimaassa lomansa paikkaa.

Nyt vietän toista, puolen vuoden jaksoa Siaminlahden toisella puolen Phatthalungin kaupungissa, josta on merelle kymmeniä kilometrejä, uimarannoille vielä enemmän. Täällä on kokemuksen kautta selvinnyt mitä on thaimaalainen sadekausi ainakin suunnilleen. Vettä saattaa tulla viikkotolkulla joka päivä ja yö lähes taivaan täydeltä. Aurinko voi olla silloin harvinaisempi ilmestys kuin kadulla farangin leimalla varustettu ulkomaalainen, joka sekin on maakunnassa perin outo ilmestys. 

Nyt onkin oikein helppo sadekauden aikaan ymmärtää kaukaa Suomesta tullutta lomalaista, joka haluaa aurinkoa ilman sateita ja sen myötä erilaista tekemistä jokaiselle päivälle. Mutta minä en halua mitään ja viihdynkin itseni kanssa iän myötä päivä päivältä paremmin tekemättä mitään, satoi tai paistoi.

Tietysti ilmoissa on paikallisia eroja joka puolella, kuten Suomessakin, mikä korostuu niinkin, että on neljä, selkeästi erilaista vuodenaikaa. Moni sanookin, että Thaimaassa niitä on vain kaksi eikä taivaalta tule lunta eivätkä lämpötilat ala miinusmerkillä.

Seven Eleven Specialiksi ristimäni kuvan lähikauppa oli eilen vielä auki ja ihmiset kahlasivat tai tulivat kaksi- ja monipyöräisillä ostoksille sekä aamupalalle. Niin mekin, mutta nyt on vettä pienen ihmisen napaan saakka ja kauppakin suljettu.

Voi olla, että kirjoitan keleistä huomennakin, jos vaikka joltakin tulisi jokunen kommentti lisämausteeksi. Joka tapauksessa kotitiellä tai -kadulla on vettä sen verran, että jos ei olisi vaihtoehtoista väylää junaradan ja joen varressa, olisi kahlattava kylille. Vaarana nimittäin on, että PeeCeeX  hörppii vettä 95 oktaanisen polttoaineen sekaan.