Makuja ja oli mukava tulla Thaikotiin

Arabica-kahvihunaja valmistetaan arabica-kahvipuiden villimehiläisten erityisesti keräämistä nektareista ja sekoitetaan luonnollisten kahviesanssien kanssa klassisen maun luomiseksi. Sitä ostin Malesian maaseudulta vuoren rinteessä olevalta, hyvinhoidetulta hedelmätarhalta.

Viimeiset pari, kolme vuotta Aasiassa ovat olleet makujen suhteen poikkeuksellista aikaa, sillä monessa paikassa ei ole edes tarjolla länsiruokaa. Syön kaikkea mitä paikallisetkin paitsi en tulista apetta. Vain harvoin tiedän mitä suuhuni laitan, vaikka joskus poikkeankin tavoistani, kun hollille sattuu hampurilaispaikka.

Possun ja kai naudankin liha täällä syödään monesti nahkoineen, Minäkin, kun vaan hammassiltani kestää pureskelun. Jonkinlaisia pikku toukkia ja muita öttiäisiä olen pistellyt eräänkin pussillisen. Mutta tottumuksensa ja rajansa itse kullakin, joka itselläni kulkee koiranlihan ja peltorotan paikkeilla. Kanan sääriluistakaan jänteineen kaikkineen en pitänyt, vaikka söinkin. 

Makuelämyksiä onkin tullut kosolti lisää, joiden kylkiäisenä olen onnistunut vajaassa kahdessa kuukaudessa pudottamaan painoani viitisen kiloa. Olen alle sadan kilon taakasta hyvin tyytyväinen, vaikka takapuolessa ei tunnu olevan enää kuin kaksi luuta 🦴🦴.

Mielestäni Malesiassa ja Thaimaassa ovat erilaiset ruuat ja makutottumukset, joista molemmista tulee suomalainenkin kylläiseksi ja vatsa täyteen. Sen sijaan kivennäisvettä kaasulla en löytänyt naapurimaasta lainkaan. SodaWater maistui oivalta, kun pääsin kotipihaan.

Lähes tulkoon kotiportilla PeeCeeX:n mittaristoon tuli ilmoitus CHANGE OIL eli vaihda öljyt. Tarkoittaa myös, että olen aika tarkkaan vuodessa ajanut 6000 kilometriä, joista liki puolet tuli viimeisen, vajaan kolmen viikon aikana. Tosin mitään hätää ei ole, sillä suoritutin ylimääräisen öljynvaihdon ennen lähtöämme.

Kun sade taukoaa, on ajoneuvon huoltoa sekä muitakin pikku puuhia mootoripyörä- ja vaatepesuloista lähtien. Malesian rahoja sen sijaan en pese, vaan vaihdan pankissa bahteiksi. Ulkomaalaivirastosta pitää myös hakea leima, että olen palannut maisemiin. Pari paitaa vien ompelijalle langalla laitettaviksi, sillä ajaessa tuuli repi saumat auki. Sadetakit tai oikeastaan -viitat selvisivät ilman suurempia vaurioita, joten kelvannevat vielä aamulenkille ja kauppareissulle, mutta silmälasit täytyy viedä uudelleen juotettavaksi tai hitsattavaksi. 

Kuten otsikossa mainitsin, oli oikein mukava palata kotiin. Morakotkin oli tyytyväinen tuliaisrahapussista, vaikkei siellä rahaa ollutkaan. Malesiasta ostamani paita sen sijaan ei istunut tyyliin, sanoi hän. Black and White -kissa puhui paljon eri asioita, kun se kömpi pihakettiön peräseinän pahvilaatikkokodistaan kylläisenä, sillä se oli onnistunut saamaan lounaakseen pikkulinnun 😢.