Black & Whiten koti on keittiösyvennyksen peräseinällä pahvilaatikossa. Ja yksi sen tähystyspaikoista on PeeCeeX:n tavarapoksin kannen päällä. Kun ukkostaa ja sataa, se viihtyy katonrajassa kuunnellen pisaroiden ropinaa ja jyrinää sekä katsellen salamointia. Hellyyttä se antaa ja ottaa vastaan usein aamulla sylissäni, kun juon inkiväärijuomaa. Se on myös kova puhumaan ja ehkä vähän ymmärränkin sen kieltä.
En tiedä mistä kissa meille tuli, mutta päivä päivältä se viihtyi yhä paremmin. Väriensä vuoksi se sai nimen Black and White. Ensin luulin sen teloneen itsensä jossain, mutta sitten kuulin epämuodostuneen hännän johtuvan usein sisäsiittoisuudesta. Sanovat kai sitä sukurutsaukseksikin.
Nyt Morakotin ja vähän minunkin kodissa asuu myös kissa, vaikka meidän ei pitänyt siihen kiintyäkään. Vaan toisin kävi. Kun olimme viime kesänä kuukausitolkulla Suomessa, Black & White odotti Phatthalungissa. Se on ulkokissa, mutta varsinkin Morakotin ollessa kotona, se hipsii välillä rautaoven säleikön välistä sisään. Outoa sydämeen luikertelua, sillä Tatan ei pitänyt tykästyä siihen lainkaan.
Ei se varmasti ulkokissana voi sisäsiistikään olla, kun siihen ei ole koskaan ollut tarvetta. Mutta siisti se silti on ja käyttää yhtä ja samaa paikkaa käymälänään, jonka jälkeen se peittelee tassuillaan tuotoksensa huolellisesti. Monesti päivässä se myös pesee itsensä ja näyttää oikein fiiniltä kotikissalta. Juoma-astiakin sillä on miehekkään kokoinen.
2 kommenttia:
Viestisi on loiston majakka! Oivaltava, hyvin muotoiltu ja perusteellisesti mukaansatempaava. Kiitos, että jaoit näkökulmasi kanssamme.
Voi kiitos palautteesta, kuka tahansa lienetkin.
Lähetä kommentti