Eilinen blogi jäi kirjoittamatta. Tai ei se olisi jäänyt, mutten alkanut sitä väsäämään, kun hotellissa eivät nettiyhteyden toimineet, enkä olisi saanut sitä kuitenkaan pienennä vaivalla julkaistua. Joka päivän puuhasekuni hommiksi.
Eilen ajettiin reippaan kahden viikon reissumme pisin päivämatka. Taisi olla liki kolme ja puolisataa kilometriä, joka silti sujui kuin siivillä. Ehkä monen päivän istuminen satulassa opetti perskannikat pyörän tavoille, mutta oli siinä muutakin. Ajoimme nimittäin Malesian itärannikolta länsirannikolle vuorten yli tosi upeaa, mutkaista ja hyväkuntoista tietä, jota oli mukava lasketella. Luulen, että maan teissä näkyvät myös Malesian öljyvarat.
Ylhäällä vuorilla oli pakko pysähtyä ihailemaan lähes henkeä salpaavia maisemia, joita en onnistu valokuvalla välittämään. Monet pilvekerrokset olivat kuitenkin alapuolellamme.
Kun lähdetttiin Thaimaasta satoi ja kun oltiin Malesian lisäksi Indonesian Sumatralla ja Singaporen porteilla, ilmojen herrat hemmottelivat meitä koko ajan. Olisimmekin ajaneet todennäköisesti jo eilen rajan yli takaisin, mutta kymmenen kilometriä aiemmin alkoi vesisade, joten jäimme yöksi Malesian puolella.
Mutta ei yö mitään auttanut, sillä sade jatkui heti aamusta ja jatkui koko 170 kilometrin matkan Thaikotikapunkiini Phatthalungiin. Alati valehteleva nettiennustajaeukko tai -ukko lupasi vettä seuraavat kymmenen päivää, joten ajoimme koko matkan melkoisessa vesisateessa. Märkä, liukas asfaltti yhdistettynä huuruiseen ja sateen piiskaamaan kypäränpleksiin, tarjoisi onnettomuuden riskiä roppakaupalla. Mutta niin vaan selvittiin märin, mutta ehjin nahoin ja pyörin kotiin. Tai oikestaan vain minä olen kotona, sillä Harrin ja Rofan matka jatkuu kohti omia koteja.
Oli hieno reissu ja kestoltaan sekä ajokilometreiltään pisin ikinä, vaikka ottaisin huomioon Lapin yli viikon moottorikelkkasafaritkin. PeeCeeX Honda toimi loistavasti eikä pienintäkään vikaa, vaikka matkanopeus oli satasen paikkeilla.
Tullimuodollisuudet mennen tullen rajan molemmin puolin toimivat, ottaen huomioon maiden tavat, moitteettomasti. Yhtä yötä lukuunottamatta nukuin aina omassa hotellihuoneessani yksin. Kun emme etsineet luksusta yöpymiseenkään, pysyi hintakin kohtuullisena, noin 20 euroa per yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti