Kauas on pitkä ja lyhyt matka, osa 2

Olen pyrkinyt kirjoittamaan ja julkaisemaan joka päivä blogin, joita onkin samassa paikassa tai alustalla tuhansia. Joskus jää päivä väliin kadonneen nettiyhteyden tai jonkun muun syyn vuoksi. Näin kävi viimeksi joku päivä sitten Malesian moottoripyörämatkalla. Korvatakseni puuttuvan kirjoitan tänään kahdesti.

Kämmenenkokoiset älylaitteet ovat, jos eivät pienentäneet maailmaa, niin ainakin tuoneet yhteydenpidon helpommaksi ja monipuolisemmaksi. Hyvin muistan ajan, kun kotiini tuli lankapuhelin. Sen soiminen oli usein päivän tai viikon kokokohta, kun varsinkin me kolme kakaraa ryntäsimme vastaamaan. Samoihin aikoihin tuli televisio, jossa oli kaksi mustavalkoista kanavaa ja putkiradio sähköjohdon päässä.

En osannut edes kuvitella, että jonain päivänä voin puhua pienellä älylaitteellani sähköisen videovärikuvan kanssa oikeastaan minne maailman kolkkaan tahansa. Vähintään yhtä mutkatonta on valokuvien ottaminen samalla laitteella ja lähettäminen oman mielen ja tarpeiden mukaan.

Viime kesänä tapasin monien vuosikymmenten jälkeen lapsuuden kaverini Hyrylässä, ollessani aamupuurolla Munallisten Marttakerholla. Hänet oli merimieselämä nakannut vielä kauemman Suomesta kuin minut Thaimaahan. Uolevi nimittäin asustaa päiväntasaajan eteläpuolella Brasiliassa, jonne lupasin kesän mentyä Aasiasta soitella.

Eilen näin tein ja otin linnunteitä yli 10 000 kilometrin päähän videopuhelun valtamerten taakse, toiselle mantereelle. Uolevi oli kuin viereisessä Kahvila Hyrylän pöydässä ilmeisen hyvillään soitostani. Rupattelun päättyessä pyysin voisiko hän lähettää jonkun kuvan kotimiljööstään. Eikä mennyt kuin tovi, kun muutaman minuutin video kilahti Samsungiini. Kun sitä mielenkiinnolla katselin, oli kuin olisin kävellyt Uolevin kanssa eteläamerikkalaisessa puutarhassa.

Vähän samansorttiset fiilikset on, kun otan elävän kuvayhteyden 8000 kilometrin päähän Jokilaakson 3-4 videokameraan. Etelä-Suomeenkin on tullut ensilumi, jonka lumihiuteleiden leijailua maahan, kuten muutakin luonnonsuojelualueemme elämää seuraan eräänkin kerran päivän valossa ja yöllä infrapunalla talven mittaan toiselta puolen palloa. 

Joskus katson jänistä tai peuraa tai niiden jälkiä, joskin hyvällä tuurilla tarttuu linssiin ilves, joskus jotain muuta. Usein vain Suomen talviunta nukkuva luonto.