Kauas on pitkä ja lyhyt matka

Sallan kansainväliselle rajanylityspaikalle saapui tiistaina 21.11.2023 yhteensä 41 turvapaikanhakijaa, jotka saapuivat Venäjältä kahdessa eri ryhmässä polkupyörillä. Henkilöt olivat Afganistanista, Jemenistä, Keniasta, Marokosta, Pakistanista, Somaliasta ja Syyriasta. Eivätkä he ole edes voineet tulla kuvankaappauksen reittiä, vaan siirtyneet ehkä Turkin kautta Venäjän puolelle.

Itse olen Päiviksen kanssa käynyt Suomesta käsin matkailuautolla Alanyassa, joten käsitän kuinka pitkä ja työläs matka on. Siitä minulla ei ole mitään hajua millä tavalla tutvapaikanhakijat Sallan rajavartioasemalle tulivat talvipakkasessa lähes kesäkamppeissa, uusien, osin suojamuoveissa olleiden lasten polkupyöriensä kanssa. Fillarit olivat matkassa kai sen vuoksi, että joku viisaiden tekemä laki tai asetus kieltää määrätyissä tapauksissa rajan ylittämisen jalkaisin.

Sen verran olen elämäni aikana nähnyt aineetonta onnea ja aineellista kurjuutta, että käsitän kuinka suuri pitää ahdingon olla, jotta moiseen operaatioon ryhtyy. Olkoonkin uutta elämää etsivä esimerkiksi nuori mies, jonka puolesta kotimaahan jääneet joka ilta rukoilevat ja toivovat onnistumista myöhemmin koko perheelle.

Itselläni on käytännössä koko elämäni ajan ollut mahdollisuus mennä minne tahansa, jota olen pitänyt itsestään selvyytenä. Joten minusta ei ole saapuvien pilkkaajaksi eikä käännyttäjäksikään. Luulen, että Suomessa kyllä riittäisi jokaiselle tulijalle ja tekijälle puuhaa elantonsa eteen.

Olen itsekin elänyt helposti kymmenen vuoden siivun, jolloin oikeastaan pahinta mitä voi tapahtua, oli työvoimatoimiston lähettämä ja valtion postin kotiin kiikuttama työpaikan tarjouskirje. Joka sekään ei ollut katastrofi, oli vaan siirryttävä työstä kieltäytymisen vuoksi, karenssin ajaksi sosiaalivirastoon toimeentulotuen asiakkaaksi. Miksi ansaitsemattoman rahan saaminen on työkykyiselle näin helppoa, sitä en ole koskaan käsittänyt. 

Suomi onkin helisemässä pakolaispolitiikkansa kanssa ja Ruotsi samoin, joka ei ole ongelmiensa syntyyn tarvinnut edes yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Virolla sitä sen sijaan on maan pinta-alaan nähden saman verran kuin Suomellakin. Ja kun molemmat ovat EU-maita pitäisi ongelmat pakolaistenkin suhteen olla samantapaisia. Näin ei kuitenkaan ole, joten mikä Suomessa mättää vai eikö mikään?

Viron rajavartiostosta kerrotaan, että taloudellisia siirtolaisia saapuu nyt Viron Venäjän-vastaiselle rajalle enemmän kuin normaalisti. Tulijoilla ei pääsääntöisesti ole tarvetta eikä perusteita turvapaikalle, linjaa Viron poliisin ja rajavartioston pääjohtaja Egert Belitšev ERR:n mukaan.

Narvan raja-asemalle viime päivinä saapuneilta ihmisiltä on puuttunut tarvittavat asiakirjat Euroopan unionin alueelle matkustamiseen, mutta Venäjä on sallinut heidän siirtyä raja-asemaltaan kohti Viroa. Tilanne on siis vastaava kuin Suomen itärajalla.

Mutta, kun ei ole näinkään. Voi olla, että olen täysin väärässä, mutta Suomen nykyiset päättäjät eivät ole koskaan joutuneet puolustamaan kotimaataan ulkopuolista uhkaa vastaan. Virolaisilla se on tuoreessa muistissa, josta muistuttaa joka päivä maan merkittävä venäläinen väestönosa. Ehkä virolaiset myös ymmärtävät paremmin, että vastikkeettoman rahan tarjoaminen työtä vieroksuvalle on yksi kansan pahimmista myrkyistä ja syöpäläisistä.