Harrastuksensa kai itse kullakin, osa 2

Jukka Pihlainen kirjoitti kirjoitusvirheineen Facebook-sivuillaan elokuussa: "Erosin toisestakin Jokelaryhmästä(Jokelan puskaradio),vastalauseena sille,että iso osa asukkaista ei pidä kansallislintujen kuvauksestani Jokelassa.Olen saanut epäasiallisia  kommentteja ryhmässä ,ja uusi ilmiö on,että jopa parvekkeella olevat ihmiset huutelevat minulle hävyttömyyksiä .En tiedä onko se kateutta,kun  olen menestynyt kuvaaja,vai mitä .Voin sanoa kaikille,jotka ovat kuvauksiani vastaan,että niin kauan kun jaksan ja pysyn terveenä ,kuvaan Laulujoutsenia Jokelassa,toivon mukaan vielä 20 vuotta."

Miestä tuntematta arvostan hänen kunnioitustaan luontoa kohtaan sekä antautumista harrastukselleen, jollainen oletan valokuvauksen olevan. Niinpä poimin hänen sivuiltaan muutaman kuvan valmistautumisesta varusteineen eläinten ruokintapaikan kuvausmatkalle noin viikko sitten. 

Olen jo tovin ollut yksi Jukan yli 3000 Facebook-kavereista, en ehkä niinkään miehen itsensä vuoksi, vaan siksi, että hän kuvaa innokkaasti Jokelan kylän keskustan lammilla asuvaa joutsenperhettä. Nimittäin minunkin kotini ympärillä Jokilaakson luonnonsuojelualueella asuu vuodesta toiseen joutsenpariskunta, niin ikään uusiutuvine perheineen. Parisuhdehan joutsenilla on lähes aina elinikäinen. 

Eniten eroa näissä on, että Jokelan joutsenet ovat osin valokuvaamisen ja tarinoiden vuoksi maankuuluja, ihmisiin tottuneita, voisiko sanoa kyläläis- tai kaupunkilaislintuja? Tätä eivät Myllykylän Jokilampien vastaavat ole, vaikkakaan eivät enää pyrähdä vastarannalta lentoon, kun menen aamuisin ja muulloinkin naturistiuinneilleni.

Pihlaisesta en tiedä muuta kuin mitä olen netistä lukenut ja sen, että hänen kämmenenkokoinen älylaitteensa on samanlainen kuin omani. Muutenkin varusteet näyttävät olevan kameroineen huippuluokkaa. Pari, kolme kertaa olen jättänyt tälle oivalle luontoystävälle ja -kuvaajalle viestin kysyäkseni sopiiko laittaa blogini yhteyteen hänen ottamia kuvia? Ehkä se sopii ilman lupaakin, sillä tarkoitukseni ei ole kaupallinen eikä osan ympäristön lailla vihamielinen. Sitä paitsi Jukan sivujen asetukset mahdollistavat kuvien sekä tekstien jakamisen enkä tiedä keillä kaikilla on silloin avointen Facebook-sivujen materiaalin jakamisoikeudet. Mutta jos tulee lunta Merikonttikotini tupaan, vaihdan kuvat Jokilaakson joutseniin tai kuvituskuviin.

Koska kirjoitukseni kuten Jukankin ovat hyvää tarkoittavia, en jaksa olla ihmettelemättä meissä itse kussakin näkyvää tai piilevää pikkumielisyyttä tai -sieluisuutta sekä tarvetta puuttua toisten asioihin. Pohtimisten jälkeenkään en käsitä keneltä on pois tai miksi Pihlaisen valokuvaaminen muuten järkyttää kenenkään mielenrauhaa. Jos itselläni olisi mahdollisuus katsoa vain kahta valokuvaa, metsästäjän ampumaa heinäsorsaa tai Jukan kuvaamaa joutsenperhettä Jokelassa, tiedän valintani.