Ulkomailta ulkomaille

Olen asentanut puhelimeeni 112-ohjelman, mutten koskaan ole käyttänyt sitä enkä edes tutustunut mitä ominaisuuksia se pitää sisällään. Tällä hetkellä 112 Suomi -sovelluksesta löytyvät muun muassa muiden viranomaisten puhelinnumerot, alueelliset liikennetiedotteet sekä vaaratiedotteet. Lisäksi sovelluksesta voi esimerkiksi tarkastaa lähimmän sydäniskurin sijainnin. Sydäniskuria se ei Phatthalungista kuitenkaan löytänyt, vaikka minut löysikin. Tai ainakin puhelimeni sijainnin. 

Sitten huomasin, että ohjelman kautta on erinomaisen helppoa tehdä Matkustusilmoitus, jonka tein tämä aamuna ensimmäisen kerran. Ehkä se on hyvä ajatus, sillä elämme elämäni aikana ennennäkemättömän rauhattomassa maailmassa. Joka puolella tai ainakin monessa paikassa kuohuu.

Suunnitteilla on noin kuun vaihteessa Arkista elämää Thaimaassa Rautiaisen ja kolmannen Lang Suan-miehen (Harry Lime?) kanssa moottoripyörämatka Malesiaan. Rofa Harrikalla, Harry Limen pyörää en tiedä, mutta itse lähden PeeCeeX-skootterilla. Matka maahan kulkee kolmen kapinoivan naapuriprovinssin läpi, jonne ulkoministeriömme ei taida edelleenkään suositella matkustamista.

Kerran aikaisemminkin olin samaan suuntaan menossa asuessani Pattayan Jomtienilla. Silloin kulki Sea Horse laiva Sattahipistä Songkhlaan ja olin jo Goljatin-kokoisen australiansuomalaisen kanssa satamassa lähes ajamassa pyörillä laivaan. Siinä mainitsin matkakuppanilleni, että tiedäthän ulkoministeriön ohjeesta? Hänelle tuli kuvainnollisesti kokonsa mukaiset vellit housuihin ja matka jäi. Kerran myöhemmin soitin miehelle Australiaan, mutta hän löi luurin korvaan. Käämit näköjään voivat kärytä mantereesta riippumatta.

Nyt suunnitteilla oleva reissu ei ole ensimmäinen pyörällä tehty ulkomaanmatkani, sillä polkupyörä- ja Vespamatkojen lisäksi olen nykyisin Rautiaisen Harrikalla käynyt Päiviksen kanssa Kambodzassa. Siltä reissulta jäi huono sivumaku suuhun. Kun Harrikka ei lähtenyt aamulla käyntiin akun tyhjennyttyä yön aikana, jätti matkaseuramme meidät maan pääkaupungin hotellin pihaan. Pyörien perävalojen loitotessa, korviimme jäi kaikumaan vain viesti: "Tulkaa perässä." Kaikille "kaveria ei jätetä", ei ole sama asia. 

Joku on sanonut minulla olevan pirullinen muisti. Muistan kuulemma mitä ei pitäisi ja unohdan sen mikä pitäisi muistaa. Ehkä se on niin. Silti tulen kaikkien kanssa juttuun, mutta kaikki eivät tule juttuun minun kanssani. Sillä tiedän mitä ovat aidot kyyneleet ja kyyn eleet. Mielen miinakentät, omat ja muiden, ovatkin arvoituksia ja yllätyksiä täynnä. Vaikka kuinka yrittäisi varmistella, ettei pahin vihollinen asuisi omien korvien välissä.