Thaimaan kansanperinteestä löytyy Krasue

Krasue ( thai: กระสือ, lausutaan krā.sɯ̌) on Kaakkois-Aasian kansanperinteen henki. Se ilmenee tavallisesti nuoren ja kauniin naisen kelluvana päänä. 

Yöhenki kuuluu samanlaisten mytologisten kokonaisuuksien joukkoon monilla eri alueilla ja Aasian maissa. Alueellisille vaihteluille on kaikille yhteistä, että niillä on pään lisäksi kaulasta roikkuvat elimet ja sisälmykset. 

Thaimaan etnografin Phraya Anuman Rajadhonin mukaan Krasueen liittyy tahdon kaltainen luminesoiva hehku. Hehkun alkuperää on yritetty selittää metaanin esiintymisellä suoalueilla, sillä Krasuen sanotaan usein asuvan samoilla seuduilla kuin Krahang, thaimaalaisen kansanperinteen mieshenki .

Henki liikkuu leijumalla ilmassa maan yläpuolella eikä sillä ole alavartaloa. Kurkku voidaan esittää eri tavoin, joko vain henkitorvena tai koko kaulan kanssa. Pään alapuolella oleviin elimiin kuuluvat yleensä sydän ja mahalaukku, jossa on suolen pituus, suolikanava, joka korostaa haamujen ahneutta.

Thaimaalaisessa elokuvassa Krasue, haamussa on enemmän sisäelimiä, kuten keuhkoja ja maksa. Se on myös kooltaan paljon pienempi sekä anatomisesti epäsuhteessa päähän. Sisäelimet näytetään joskus verisiksi värjättyinä sekä hehkuvina ja nykyaikaisissa esityksissä hänelle kuuluvat usein myös terävät hampaat. 

Krasue on kirottu, joka saa sen nälkäiseksi ja aktiiviseksi aina öisin, kun se lähtee metsästämään ahmattinsa tyydyttämistä, etsien verta juotavaksi tai raakaa lihaa syötäväksi. Se voi hyökätä karjan ja kanojen kimppuun pimeässä, juoden niiden verta sekä syömällä sisäelimiä. Se voi myös saalistaa nautaeläimiä, kuten vesipuhveleita, jotka ovat kuolleet muista syistä yön aikana. Jos verta ei ole saatavilla, Krasue voi syödä ulosteita tai raatoja. Ulos jätetyt vaatteet saatetaan löytää aamulla verestä ja ulosteista tahraantuneina, väitetysti sen jälkeen, kun yöhenki oli pyyhkinyt niihin suunsa. Siksi jotkut kyläläiset eivät jätä vaatteita roikkumaan tai kuivumaan ulos yöaikaan.

Krasue kätkee päättömän ruumiinsa, josta se on peräisin hiljaiseen paikkaan, koska sen täytyy liittyä siihen ennen päivän koittoa. Elääkseen normaalin ihmisen tavoin päivällä, vaikka sillä onkin uninen ilme. Krasuen päättömän ruumiin murskaaminen on kohtalokasta hengelle. Lentävä pää nimittäin palaa metsästyksen jälkeen, mutta liittyy takaisin väärään kehoon, mikä saa sen kärsimään piinaa kuolemaan asti.

Jos ruumiin yläosa ei löydä alaosaa ennen päivän koittoa, se kuolee kauheisiin kipuihin. Krasue kuolee myös, jos sen suolet leikataan irti tai jos sen ruumis katoaa tai piiloutuu. Joidenkin kansan uskomusten mukaan olento voidaan tuhota myös polttamalla. Krasuen pääviholliset ovat vihaisten kyläläisten väkijoukot, jotka kantavat taskulamppuja ja viidakkoveitsiä. He voivat saada hengen kiinni ja tappaa tai katsoa minne se menee ennen aamunkoittoa ja tuhota hänen ruumiinsa.

Legendan mukaan haavoittuneiden ihmisten tulisi olla tietoisia Krasuesta, koska se voi haistaa veren ja tulla juomaan verta yöllä, kun ihmiset nukkuvat. On kuitenkin olemassa tapoja estää Krasua pääsemästä taloon. Talonomistajat rakentavat yleensä teräviä aitoja tai kasvattavat piikistä bambua suojautuakseen Krasuelta. Krasue pelkää piikkisiä asioita, koska sen suoli saattaa juuttua eikä se voi enää paeta.