Korva- ja vähän leukakipuakin

Nyt olen käynyt Phatthalungin valtion sairaalassa korvakivun vuoksi viikon sisällä kaksi kertaa. Ensimmäisen käynnin jälkeen mielessäni marmatin, kun sain lääkkeeksi särkylääkettä ja korvatippoja. Olisin toivonut antibiootteja, sillä itseni kotilääkärinä olin varma korvatulehduksesta.

Ei tullut penisilliiniä. Nyt heitettiin kipukehääni vastaanotolla toinen lääkäri, tällä kertaa nainen, joka tuntui ensimmäisen lailla asiansa osaavalta. Mutta ei herunut nytkään tulehduksen vieviä lääkkeitä. Sen sijaan tohtori meni korvaani kameran kanssa, jota sain seurata monitorilta. Ei näkynyt tulehdusta eikä korvakäytävälle jäänyttä viisautta eikä tyhmyyttä eikä edes älyn rippeitä. Katsottiin toisenkin korvan sisään ja samalta näytti. Tervettä tyhjyyttä kuvaruudun täydeltä koko elämäni jakelukeskuksen molemmat käytävät. 

Vaikka kokemukseni yksityisistä ja valtion lääkäreistä hoitoineen, ovat pintaraapaisuja ihmisten vaivojen, vikojen ja sairauksien joukossa, käsitykseni hyvästä hoidosta Thaimaassa vain vahvistuu. On kyseessä oman maan kansalainen tai kaltaiseni muukalainen.

Mutta jotain sain henkisen vahvistuksen lisäksi mukaani. Palasinkin lihaksia rauhoittavien, tuhannen bahtin pillereiden kanssa Thaikotiin netin pariin. Selvisi, että korvaan sattuu yllättävistäkin syistä. Äkillisesti alkanut voimakas korvakipu ilman infektio-oireita on yllättävän usein peräisin muualta kuin korvasta. Tavallisimmat syyt ovat leukanivelen ja kaularangan ongelmat. Ja kun minulle vuosi sitten proteesin tilalle asennettiin hammassilta, taitaakin kivun sylttytehdas johtua siitä. 

Erään väistökirjan mukaan erikoishammaslääkäri ja korvalääkäri tutkivat korvakipuiset, 85 prosenttia korvakipuisista sai selityksen vaivaansa. Niskan nikamien ja lihasten kivut selittivät 35 prosenttia korvakivuista, purentaelimen kivulla 20 prosenttia ja näiden yhdistelmä 30 prosenttia korvakivuista.

Mutta netistä en löytänyt voisinko nyt saada apuja Phatthalungista vai onko sitkuteltava kohtuullisen sietämättömän kivun ja parasetamolin avulla parin kuukauden päässä olevaan Suomen lentoon saakka. Kiitollisena ottaisinkin vastaan neuvot sekä "neuvot" ja mielipiteet, jos lukijoilta sellaisia irtoaisi.

Ei kyllä tarvitse suuri vaiva olla, kun siinä hetkessä osaan nöyrin mielin arvostaa terveyttä sekä sitä, että olen itseasiassa vaivoineni pärjännyt varsin hyvin koko elämäni ajan. Joskus seuraan jollakin keskustelupalstalla tai vaikkapa Facebookista jotain tuttua tuntematonta, joka ei näytä terveen tuntuista päivää kokevan. Silloin kuljen henkisesti hänen rinnallaan kappaleen matkaa murheellisinkin mielin. Sitten ajattelen, että ehkä jollakin ei ole vaivojen taakkaa kuitenkaan minua enempää, vaan "ken vaivojensa valittaa, on vaivojensa vanki".