Mistä minoon kotoosin?

"Mistä päin suamia porukka täälä oikee kirjootteloo? Minoon kotoosin pohojanmaalta", kirjoitti joku sukulaiseni vuonna 2017 ET-lehdessä.

"Helsingborgilaisen lautturisuvun jälkeläinen Petter Hällström (1702-1781) saapui ison vihan jälkeen vuoden 1721 tienoilla Suomeen ruotsalaisen upseerin sotilaspalvelijana. Isännän virkatalo oli Pohjanmaalla Vöyrissä.

Sodassa ja venäläismiehityksessä pahoin kärsinyt maakunta tarjosi yritteliäälle nuorelle miehelle mahdollisuudet menestyä. Petter haki Pohjanmaan maaherralta oikeutta vuonna 1730 toimia pitäjänräätälinä Ilmajoella, ”jonka rahvasta hän oli jo pitkän ajan käsityöllään palvellut”.

Petter oli lähtenyt etsimään omaa itsenäistä toimeentuloaan sen jälkeen, kun hänen isäntänsä oli määrätty muuttamaan uuteen virkataloon vuonna 1724. Ilman tuon ajan käsityöläisiltä vaadittavaa ammatillista kouluttautumista Petter sai pitäjänräätälin oikeudet. Muutenkin hänen elämänsä sujui toisin kuin aikakauteen kuuluvat sääty-yhteiskunnan normit olisivat edellyttäneet.

Hän solmi Kauhajoella avioliiton vuonna 1726 Kuortaneen kappalaisen Simon Ariinin tyttären Elisabetin (1702-1788) kanssa, joka oli paennut Haapaniemen pappilasta venäläistä sotaväkeä Kauhajoen Knuuttilan taloon. Vuonna 1741 Petterin onnistui kohota tilattomien joukosta tilalliseksi. Hänestä tuli talon isäntä, sillä hän osti Ilmajoen Palonkylästä Jussilan talon, jonka isännyyttä hän hoiti vuoteen 1774 saakka.

 

Petter Hällström saavutti arvostetun aseman pitäjän talollisten keskuudessa ja hänelle uskottiin myös monia keskeisiä talonpoikien luottamustoimia. Hänestä tuli kantaisä laajalle pohjalaiselle talonpoikais- ja säätyläissuvulle." Yllä olevan tekstin kopioin sukuseurani Petter ja Elisabet Hällströmin kotisivuilta.

Pengoin aikani kuluksi myös kantaäitini suvun historiaa ja pääsin 1500-luvulle saakka. Eihän sillä mitään merkitystä ole, tai on kuitenkin. Sillä muistelen jostain lukeneeni historiastani vuosisatoja taaksepäin, että kaksi eri talojen huutolaislasta rakastuivat toisiinsa. Tätä tietoa en löytänyt enää mistään. Jos näin on, juuriltani verenperintönä en silloin tiedä ollenkaan mistä olen kotoisin.

Äitini suvusta ennen isoäitiäni ja -isääni en tiedä yhtään mitään. Äitini ehkä jotain tiesi, muttei puhunut, kun en ymmärtänyt kysyä. Olisiko puhunut siltikään, sillä vain sattumalta sain tietää hänen olleen aiemmin naimisissa, kun löysin lapsena käsilaukusta äitini kuvan ensimmäisen aviomiehensä kanssa.

Vasta vuosikymmeniä myöhemmin olen haudalla ymmärtänyt, että koska hän säilytti valokuvan, on tunteita säilynyt avioeron jälkeenkin. Myös isäni oli kaksi kertaa naimisissa. Tiedän, että ensimmäinen avioliitto päättyi puolison kuolemaan. Viime kesänä kävin haudallakin Jurvassa.

Vaikka historian todellisuus ei muuksi muutu, on sillä, että äitini oli eronnut ja isäni jäänyt leskeksi, omaan elämään ainutlaatuinen merkitys. Molemmat tapahtumat tarvittiin, jotta ylipäätään sain alkuni, synnyin sekä elän yhä ja kirjoitan ylipäätään mitään 8000 kilometrin päässä, yli 70 vuotta myöhemmin.

Ensi kesänä yritän tavata äitini sisaren Hellin Airi tyttären Oulussa. Uskon saavani häneltä paremman kohtelun kuin äitini veljeltä. Joka sanoi minulle Kostonjärven erämökillä katseltuaan sotkuista tupaa ja tyhjien pullojen rivistöjä, että parempi, kun jäätkin tänne. Sitten hän käveli ulos ja ajoi pois puolisonsa kanssa taakseen vilkaisematta. Loittonevaa autoa surumielellä katsoessani muistelin lapsuutta kuinka tervetullut enoni oli aina kotiini. Taivalkosken ja Posion tien varrella kukaan meistä ei silloin tiennyt kuinka samantapaisia polkuja tulisi kulkemaan heidän poikansa.