Näin on Pattayan seudulla ollutkin noin kolmenkymmenen matkan kokemuksella. Mutta ainakin tällä erää Siaminlahden toisella puolella, rauhattoman etelän ja Songkhlan naapurissa, Phatthalungissa ovat säät toista maata. Enemmän sisämaassa olenkin, jossa seudulla on paljon vuoria tai isoja kukkuloita meren välissä. Se saattaa vaikuttaa sateisiin.
Joka tapauksessa kolmen kuukauden aikana on vettä riittänyt. Jos olisin näiden kelien kanssa Suomessa, olisi oikein sanoa, että sateinen kesä. Itseäni se ei ole haitannut, mutta ymmärrän kyllä erinomaisesti niitä maanmiehiäni ja -naisiani, jotka tulevat maahan ensisijaisesti auringon, rannan ja uimisen vuoksi. Heitä päivästä toiseen jatkuva sadesää varmasti närästäisi, mutta eipä täällä turisteja näykään.
Jokunen päivä sitten pisti silmään suomalaisen kysymys somessa lähistöllä olevalta Ko Lantan saarelta. Olisiko jossain aurinkoa, jos he vaihtaisivat paikkaa, sillä viikon ajan on joka päivä oli satanut? Ymmärsin häntä oikein hyvin, sillä siellähän mekin olimme jonkun päivän. Jos ei satanut, oli taivas pilvessä kuitenkin.
Kai tästäkin aiheesta voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta tällä erää lopetan tähän. Sillä, kun etsin netistä vinkkejä, mitä sateesta kirjoittaisin, tärmäsin Kaarlo Valkaman sanoittamaan ja Tapio Rautavaaran säveltämään sekä laulamaan (ja muunkin muunkin) hienoon kappaleeseen, jota en ollut aiemmin ehkä kuullutkaan. Sanoittaja saattaa kyllä olla Helena Eevakin, sillä hän teki kaikki sanoitukset salanimillä. Joka tapauksessa kappaleen voi kuunnella esimerkiksi sadesäällä ja lukeakin sanat tästä, vaikka ei olekaan sunnuntai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti