Väärien valintojen asiantuntija * 353

Matkailuautosta luopumisen jälkeen on caravan- ja campinelämä ollut aika tavalla itseltäni hukassa. Jäljellä oli oikeastaan vain haave jatkaa sitä muodossa tai toisessa. Hankin muun muassa pienen peräkärryn, jota ajattelin vetää mönkijällä ja Smartilla. Lunta tuli kesäiseen tupaan ensin auton kanssa, sillä ilmeni, että se on tyypppikatsastettu niin, että sillä ei saa vetää minkäänlaista peräkärryä.

Seuraavana siirryin traktorimönkijän kimppuun tarkoituksena sivuuttaa nopeudenrajoitin, joka estää yli 60 kilometrin vauhdin. Sellaisen hankinkin, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt paikkaa, joka sen osaisi asentaa. Ajella alle kuuttakymppiä satoja kilometrejä päivässä ei innosta. 

Retkeilyajatuksestani en ole silti luopunut ja viimein viime yön vietinkin teltassa. Sen olin patjoineen ja makuupusseineen kuljettanut reippaan kahdensadan kilometrin päähän länsirannikolle.

Kolmen minuutin teltan pystyksen jälkeen istuin iltaa sitten uusien ja vanhojen kaverieni kanssa Salorannan caravanalueella. Oli mukavaa, joskin jo portilla olivat kesän rullasukset menossa pahemman kerran ristiin. Vuorossa ollut alueen isäntäpari oli nimittäin sitä mieltä, että käypä purkamassa retkivehkeet sisäpuolelle ja aja sen jälkeen auto ulkopuolelle parkkipaikalle. Tuntui tympeältä ja väärältä, kun sisäpuoli oli täynnä matkailuvaunuja vetäviä autoja.

Ilmeni, että osa-avoautoni voi olla sisäpuolella, jos maksan paikasta. Sekin tuntui yhtä oudolta, sillä olin tullut paikalle puheenjohtajan toivomuksesta jakamaan konsultaatiota talkoohengessä ja maksanut muun muassa 400 kilometrin matkalle tarvitsemani polttoaineet. Mutta paikan bossin löydyttyä, aika ja maltti järjestivät kaiken parhain päin ja muutenkin mieleisellä tavalla. Sen kruunasi kesän ensimmäinen uinti meressä. Oli mukava ilta, joka valoi lisäuskoa campinelämäni uuteen tulemiseen. Teltassa oli hyvä nukkua uuden patjan päällä, makuupussin toimiessa vain peittona.