Mieleen jäi myös, kun pitkin talvikuukausia kaikkialla oli maa valkoinen ja lumivaippa peitti koko valtakunnan. Se ei nykyisin ole Suomessakaan jokavuotista herkkua. Moni tekikin pitkästä aikaa lumitöitä olan takaa, minäkin, mutta etupäässä traktorimönkijällä. Ikimuistoisen talven väistyttyä, tilalle tuli yhtä ainutlaatuinen kesä. Olenkin saanut nauttia toinen toistaan upeimmista ilmoista sekä lämmöstä auringon kera. Se on lämmittänyt Jokilampiemme pintaveden monina päivinä yli 30-asteiseksi.
Tänään pakkaan pieneen osa-auto Marttiin teltan varusteineen ja lähden Turkuun osallistuakseni Suomen Katulähetysliiton kesäpäiville. Tai osallistua ja osallistua, sillä luulen jatkavani vielä samana päivänä Naantaliin, presidenttimme kesäkaupunkiin.
Turussa näin myös toisen presidentin, sillä tapasin Gospel Ridersien veturin, Martti Olsenin. Mutta vähiin olivat tutut menneet, vain joitakin vuosikymmenten takaa tunnistin. Väki on vähentynyt ja lienenkin harvoja, elossa olevia liiton henkilöjäseniä. Vaikka uusia, minulle vieraita on tullut tilalle, rivit harvenevat. Ehkä menetelmiä ihmisten kohtaamiseen pitäisi uusia, mikä ei ole helppo tehtävä. Ikääntyessäkään ei ole helppoa luopua itselle tärkeästä, tutusta ja turvallisesta elämänsisällöstä.
Naantalissa minua odottaa mielenkiintoinen yhteiskuntavastuutehtävä, sillä olen lupautunut konsultoimaan ja ehkä muutenkin auttamaan kuinka caravan-alueesta saisi enemmän esteettömän. Sen edistäminen on ollut vuosikymmenet sydäntäni lähellä enkä osaa oikein vieläkään ymmärtää miksi teemme tarpeettomia esteitä liikkumiseen. Hyvin suunniteltu, esteetön ympäristö nimittäin vain harvoin maksaa enemmän kuin esteellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti