Olen ollut etuoikeutettu, kun minulla on ollut mahdollisuus tehdä töitä ja elääkin osin heidän kanssaan. En edes yritä laittaa heitä mihinkään järjestykseen.
Kaikki ovat olleet minulle paljon enemmän kuin vain työtovereita. Kukin tavallaan. Liisa ja Päivi vaimojani, Pirjon Petri-pojalle olen sylikummi ja Marja on sydänystäväni. Heidän kaltaista toveruutta ja luottamusta en ole kokenut yhdenkään miehen osalta.
Päivin tullessa Sininauhaliittoon hän teki ensin jotain projekti- tai keikkahommia. Päätyö myöhemmin oli Uusi Toivo lehden päätoimittaja. Hän oli paras tuntemani lehdentekijä varsinkin silloin, kun hän kirjoitti tunne mukana. Kukaan ei jäänyt niistä teksteistä kylmäksi. Mainitun lehden luetuin palsta oli "Kanikonttorin kuulumisia". Koko elämäni ajan kanit ovatkin kuuluneet elämääni.
Mieleeni palasi luokkaretkelle ja ensi suudelmaani murkkuikäisenä poliisin tyttären Rita Rosimon kanssa, jota kaikki kutsuivat Piiaksi. Sydämeni oli pakahtua. Usein vuosien varrella ajattelin, että voiko samaa kokea vanhempana tai ylipäätään uudelleen.
Suudeltuani Päiviä ensi kerran, sain vastauksen, että kyllä voi. Samalla muistin entisen naisten miehen neuvon: "Kun tapaat naisen ja jos se tuntuu ensimmäisenä jalkojen välissä, älä ota siitä vaimoa. Mutta jos se tuntuu sydämessä, on hän sydämesi valittu". Sitä Päivi oli, hän oli sydämeni valinta. Rakastin häntä aivan valtavasti. Joskus kun hän nukkui, katselin salaa levollisia kasvoja. Olin niin onnellinen ja ajattelin, että kauniskin hän on.
Nyt jälkeenpäin kun muistelen kohtaamiani rakkauden eri muotoja ihmisistä eläimiin, olen saanut varmuuden, että kahta samanlaista rakkautta ei ole. Molempia vaimojani olen rakastanut eri tavalla ja koko sydämestäni. Jos Liisan kanssa ajattelin kahta virran vietävänä ollutta ihmistä, jotka takertuivat toisiinsa, samaa oli myös Päiviksen ja minun rakkaudessa. Kaksi eronnutta, ehkä rakkaudessaan pettynyttä ihmistä löysivät toisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti