Väärien valintojen asiantuntija * 166

Koko elämäni minulla on ollut napanuora viinaan tavalla tai toisella. Ensimmäiset viisitoista vuotta sitä tutuksi elämääni toi isä, joka ei ollut millään mittarilla mitattuna alkoholisti. Hänellä oli kuitenkin hyvin samanlainen tapa viettää lauantai-iltojaan. Viikonloppupullo oli lapsuudenkodissani yhtä varma kuin lauantaisauna.

Tosin niinkin voi ajatella, että jos alkoholi tuottaa jatkuvan ongelman elämän jollekin osa-alueelle, on ongelmia päihteiden kanssa. Isä ei tätä oivaltanut eikä ehkä kärsinytkään, mutta muu perhe joskus senkin edestä. Välillä, kun oli lähdettävä yönselkään, oli äiti ainut turvamme. Ja naapurit minne milloinkin menimme. Mutta silti, heidän haudallaan olen käsittänyt kuinka paljon heitä rakastin ja rakastan iäti. Olen heille ikuisesti kiitollinen, että he tekivät minut. 

Murkkuikäisenä tuli alkoholi minullekin tärkeäksi viikonloppujeni kumppaniksi. En löytänyt ilman sitä paikkaani enkä itseäni, mutta puolikkaan pimeän pullon jälkeen olin balansissa koko ympäröivän maailman kanssa. Näin koin vuosikaudet. En ollut juuri yli 20, kun ensimmäisen kerran jäin kiinni rattijuoppoudesta. Sen jälkeen työsuhteissani tärkeä elementti olikin juomisen mahdollisuus työajalla.

Kolmekymppisenä, yli neljäkymmentä vuotta sitten laitoin korkin kiinni, enkä ole sitä enää avannut. Se on ollut yksi elämäni parhaista ja oikeista valinnoista. Ilman sitä en olisi kirjoittamassa tätä kirjaakaan.

Kaikki raittiit vuodet, puolet elämästäni eläkeikään saakka tein päihdetyötä, koska vain viinasta tiesin työksi asti. Koko taipaleeni onkin kulkenut viinan ympärillä, joka on ollut hyvin tärkeä osa elämääni. On tullut käänneltyä kolikkoa, jossa lukee alkoholi monin päin ja monta kertaa. Se napanuora alkoholiin, jolloin en juo itse, on sopinut elooni parhaiten. 

Elämäni oppikirja on ollut lasinen laulukirja ja oppilaitokset laitapuolen kaduilla. Olen siitä hyvin kiitollinen ja suosittelisin samaa muillekin, jos onnistumisprosentti olisi parempi. Ehkä eniten olen löytänyt itseäni. Samaan en olisi pystynyt ilman juomista. Se kaikki on tehnyt elämästäni rikkaan ja sisimmästäni herkän. Usein itkuun saakka, kun viimein opin itkemään selvinpäin.