Väärien valintojen asiantuntija * 165

Kirjani kielenkorjaaja Tiina Hokkanen-Oja lähetti minulle viestin: "Mistä tulikin mieleeni kysyä näiden kirjoitustesi otsikosta. Miksi se on Väärien valintojen asiantuntija? Miksi se on juuri tuo ja miten päädyit juuri siihen? Olethan sinä valinnut oikeinkin. Siis pientä armoa itsellesi, ystävä hyvä."

Vastasin hänelle: "Kun jätin päihteet ajattelin, että muutokseen ei tarvitse tietää mikä on oikein. Riittää, kun oppii ymmärtämään mitkä ovat itselle vääriä valintoja. Sitä asiantuntijuutta tavoittelen. Maailmassa on tarpeeksi mielestään oikeassa olevia."

Aikuistumiseni muutenkin kuin iältään ilman kemiallisia päänsekoittajia suuntautui oikeampaan suuntaan. En silti halunnut kulkea muiden tekemiä polkuja, vaan omiani. Se toi seuralaiseksi yksinäisyyden. Vähän kuin Tapsa Rautavaaran "Reissumies ja kissa". Yksinäisyys on usein mieluinen matkakaveri, mutta ei aina. Joskus hiljaisuudessani toivon rinnallani kulkevan jonkun, joka ymmärtäisi mutkikkaan sieluni syvimmätkin rotkot ja huiput. Ehkä se on liikaa vaadittu ja jokainen on itsensä kanssa yksin, jos on aikaa, tarvetta ja rohkeutta pysähtyä keskustelemaan sisimpänsä kanssa. 

Rakastan elämää, omaa ja muiden. Ehkä omani on melankolinen ja mollivoittoinen sävyltään, sillä luovun mieluummin ilosta kuin surusta ja tuskasta. Vaikka koirat joskus haukkuivat, karavaanini jatkaa kulkuaan ja ensimmäisistä vankkureista oli ja on yhä paras näköala. Siellä istun käännellen kiihtyvällä vauhdilla tielleni sattuvia kolikoita puolelta toiselle. Usein tai oikeastaan aina löydän myönteistä niistäkin, jotka eivät ole tarkoitettu silmiini tai korviini.

Kun otin ensiaskeleita Sininauhaliiton hallituksessa, toimi sen puheenjohtajana professori Esko Koskenvesa ja hänen jälkeensä kapulan sai käteensä a-klinikan johtaja Juhani Haveri. Kun vetovuoro siirtyi minulle jäsenjärjestöjen yksimielisellä päätöksellä parikin kertaa, sain kuulla, että alaspäin on mennyt Sininauhaliittokin. Ansioituneiden puheenjohtajien jälkeen on nuijaa nykyisin koputtelemassa Soinin Jorma, joka on vain entinen juoppo.

En ole koskaan hävennyt saati katunut menneisyyttäni ja toki korviini on välillä kuulunut sellaistakin, josta olen kiitollinen, ehkä vähän ylpeäkin: "Että kyllä elämässä voi saavuttaa vaikka mitä, kun jaksaa yrittää. Eihän Soinikaan ole käynyt kouluja, vaan kulkenut aikansa enimmäkseen laitapuolen polkuja." On ainutlaatuista, jos olen voinut toimia kannustimena johonkin uuteen. 

Toivon voivani elää loppuun saakka oman elämäni tutkimusmatkailijana. Että osaisin karsia tielleni tulevat väärät vaihtoehdot ja valinnat pois sekä tehdä tilaa jollekin uudelle. Tietoisena, että sekin voi olla aivan yhtä väärä suunta kuin poissulkemani polkukin.