Elämä on kaikista vaivoista, vioistani ja menetyksistäni huolimatta kohdallaan enkä varsinkaan valita. Moneen asiaan olen voinut vaikuttaa ja erityisesti siihen kuinka suhtaudun tapahtuneeseen ja tulevaan.
40 vuotta sitten elämäni tärkein asia aamuisin, päivisin ja iltaisin oli mistä saisi ryypyn tai rahaa tuopilliseen tai edes keskiolutpullon hinnan. Se oli prioriteeti numero yksi ja kaikki elämäni osa-alueet valjastin palvelemaan tätä.
Kunnes tuli mitta sekä määrä täyteen ja lopetin juomisen. Yksi elämäni parhaista päätöksistä. Kuten eläkkeelle jääminenkin heti kun pääsin. Superkipeitä päätöksiä sen sijaan ovat olleet avioeroni. Sillä harva avioituu erotakseen.
Mutta raittiuteen ei tarvinnut tietää mitä elämältäni haluan. Riitti kun tiesin mitä en halunnut. En halunnut ennenaikaisesti hautaan, vaikka elvistelemättä niilläkin rajoilla tai huudeilla olen jonkun kerran käynyt.
Viinan suhteen minua ei ole koskaan närästänyt muiden juominen, mutta sitäkin enemmän mustanpuhuva raamattu kainalossa kulkevat fariseukset ja muut kirjanoppineet. Jotka muksivat kirjallaan sinne tänne. Ja paasaavat, että juominen oli yhtä helvettiä, sillä siihen en usko. Uskon hieman yksinkertaistaen, että ihminen tekee sitä mitä eniten haluaa. Jos olisin jo nuorena miehenä halunnut punaisen Ferrarin, ajattelen, että minulla se olisi.
Mutta minä halusin löytää itseni ja tein sen viinan avulla, kun en pärjännyt peilini enkä itsetuntoni kanssa selvinpäin.
Tätä kirjoitan siellä missä elän ja olen puoli vuotta vuodesta. Olen tärkeä itselleni ja toivon, että myös joillekin muillekin ihmisille. Ja koirille, jotka eivät hauku minua kuten ihmiset 😅. Selkänikään takana 😂😂.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti