Oma maa mansikka - muu maa mustikka

päivis: Ajattelin ensin kirjoittaa otsikolla "Kymmenen syytä miksi ei kannata muuttaa asumaan ulkomaille", mutta tajusin, etten keksi niin monta syytä, miksi ei kannattaisi. Siksi ajattelin käyttää otsikossa tuota kaikkien tuntemaa sanontaa, jolla en kyllä kuitenkaan halua viestittää sitä, että kotimaassa kaikki asiat olisivat paremmin. Haluan vain pyöritellä joitakin ulkomailla asumiseen liittyviä juttuja, loppujen lopuksi aika pieniä, joita kotimaan oloissa ei tule ajatelleeksikaan.

Thaimaassa vapaa possu tarkoittaa kirjaimellisesti vapaata.

Meillä on täällä Thai-kodissa aika vanha kahvinkeitin, jossa on teräksinen kannu. Kannu vaatisi kunnon pesua sisäpuolelta ja keitin ropisee siihen malliin, että se alkaa luultavasti olla täynnä kalkkia. Päätin googlettaa saadakseni suomenkielisiä vinkkejä keittimen puhdistamisesta. Ne kaikki hyvät ohjeet on tehty tietenkin Suomen olosuhteisiin.

Nyt joku jo ihmettelee, että mikä ero siinä on, putsaako kahvinkeitintä Suomessa vai Thaimaassa. No on siinä kovastikin, sillä vaikka löytäisin kaikki vinkatut puhdistusaineet, soodan, etikan tai kalkinpoistojauheen, pitää pohtia, mitä vettä käytän näihin operaatioihin.

Thaimaassa tuskin missään vesijohtovesi on juotavaa. Luulen, ettei siitä keittämälläkään saa juomakelpoista ja sen vuoksi kaikki kantavat koteihinsa pullotettua vettä. Moni säästää käyttämällä "laihempaa", ionisoitua vettä, jota voi lorotella pientä korvausta vastaan omaan astiaan automaateista, joita löytyy monenkin kadun varrelta.

Meillä kraanavedellä pestään astiat ja huuhdellaan vihannekset. Voi olla, että vihannesten huuhtelunkin joku tekisi pullotetulla vedellä. Me emme sitä tee, koska hampaatkin pesemme vesijohtovedellä. En ole perehtynyt niin tarkasti vesiasiaan, että voisin arvioida, minkälaiseen loistartunnan tai muuhun vaaraan näin tekemällä itsemme altistamme. Perunat kuitenkin keitän pullotetulla vedellä.

Kahvinkeittimen puhdistamiseen en hennoisi käyttää suhteellisen kallista kaupan vettä. Ohjeen mukaan kun kalkin poistamisen jälkeenkin keittimen läpi pitää vielä laittaa pari kolme säiliöllistä puhdasta vettä. Siksi taitaa käydä niin, että kahvinkeitin saa rauhassa ropista niin paljon kuin lystää ja joskus tulee se päivä, että se itse päättää päivänsä.

Toinen nyt mieleen tullut asia, johon ainakin täällä Thaimaassa asuessa voi törmätä ja joutua hämmennyksiin asti, on vesi- ja sähkölaskun maksu. Suomessa se käy niin helposti vuokran tai vastikkeen maksun yhteydessä tai sitten sähköyhtiö tai kunta laskuttaa suoraan asukasta. Meillä thaimaalaisessa taloyhtiössä käytäntö on alusta saakka ollut myös hyvin helppo. Talossa olevan toimiston henkilökunta on hoitanut maksut. Heille vain kiikutetaan sopivin välein rahaa, josta he sitten makselevat nuo laskut.

Kambodzan reissulta palattuamme huomasimme kuitenkin, että postilaatikkoon oli tullut helmikuun vesilasku. Kun menin sitä maksamaan, ihmettelin tietysti, onko tuo balance eli saldo päässyt hiipumaan niin, että rahaa ei ole riittänyt vesilaskun maksamiseen. Ei suinkaan. Vaan mitä oli tapahtunut?

Tarvittiin pari kolme thaikkua selittämään minulle ennen kuin ymmärsin, että käytäntö on muuttunut. Kun saldossa olevaa rahaa käytettiin aikaisemmin vesi- ja sähkölaskuun, nyt onkin kaksi saldoa. Joku oli kai päättänyt, että the balance onkin tarkoitettu sähkölaskua varten ja siitä syystä marraskuusta alkaen vesilaskut ovat jääneet maksamatta, koska veden saldo on näyttänyt nollaa. Ei siis vain helmikuu ollut maksamatta, vaikka meille saakka tulleesta laskusta saattoi niin päätellä.

Maksoin tietysti kaikki neljän kuukauden veden kulutukset ja samalla painoin mieleeni jatkoa varten, että oikealla istuvalle toimiston naiselle annettu raha menee vesilaskuun ja vasemman puoleinen hoitaa sähkölaskut. Ilmankos häneltä helmikuussa kysyttäessä saldoa tuntui olevan vielä mukavasti jäljellä, kun vesilasku ei ollut summaa vähentänyt. Mutta eipä kai kuulunut siinä tilanteessa myöskään kertoa, että maksamamme saldo onkin päätetty kohdistaa vain sähköön.

Voisiko tuosta viimeksi kerrotusta ajatella, että maahan kuin maahan muuttava tai pitemmäksi ajaksi asettautuva väkisinkin törmää kulttuurieroihin, joiden kanssa on vain opittava tasapainoilemaan. Jos se ei itselle passaa, sitten onkin parempi pysytellä kotimaassa.