Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 18. joulukuuta 2017

Tasan ei käy arvot eikä onnen lahjat

Olen jonkin kerran yrittänyt saada aikaan keskustelua ylipäätään tasa-arvosta. En tiedä mikä on, mutta koen varsinkin naisten kanssa keskusteltaessa, että heidän tasa-arvoaan ei voi mitata kuin rahalla. Ja siihen keskustelu jää, sillä en suostu mittamaan naista rahassa. Tai sitten on kamala riita ja minä miessovinisti ynnä kaikkea muuta sivistyneeseen maailmaan kuuluvaa.

Lisäksi olen tullut käsitykseen, että moni tasa-arvosta sekä miesten ja naisten eurojen eroista möykkäävä ei edes tiedä mistä silloin on kysymys.

Miten pelkkaerot sitten lasketaan ja tilastojen tuloksiin päästään? Onko niin että jos tehtaassa on mies työssä ollut jo kymmenen vuotta ja sinne otetaan nainen vailla kokemusta, niin vertaillaanko näiden palkkoja ja sanotaan että naisia sorretaan? 
Vai vertaileeko joku sairaanhoitajien ja paperityöläisten palkkoja ja vetää siitä johtopäätöksen,  että sairaanhoitajat saavat huonompaa palkkaa koska ovat naisia? 

Minäpä selvennän ja otan nöyränä pyyhkeet vastaan, jos olen väärässä. Samasta työstä, joka on tehty saman työnantajan palveluksessa, maksetaan samaa palkkaa työntekijän sukupuolesta riippumatta. Palkanmuodostus perustuu työehtosopimuksiin ja yrityskohtaisiin palkkausjärjestelmiin, jotka ovat sukupuolineutraaleja.

Palkkatasoon vaikuttavat ohje- ja taulukkopalkkojen lisäksi myös muut tekijät, kuten työajat, työskentelyolosuhteet ja henkilökohtainen työsuoritus.
Samapalkkaisuuden toteutumista voidaan selvittää tilastollisella analyysillä, jossa tutkitaan yrityksittäin samanlaisissa työtehtävissä toimivia henkilöitä.

Jo yli kymmenen vuotta sitten EK:n palkkatilastoaineistoa käyttäen selvitettiin sukupuolten palkkaeroa 13 suuressa yrityksessä. Selvityksen tekivät EK:n asiantuntijat Jari Haapasalmi ja Mikko Mankki.

Selvityksen tulosten perusteella samassa tehtävässä ja samassa yrityksessä naisten palkka oli keskimäärin 98 – 104 prosenttia miesten palkasta. Muutaman prosentin vaihteluväli selittynee sellaisilla tekijöillä, joista ei ole tietoa palkkatilastoaineistossa. 

Tulokset osoittavat, että tarkastelun kohteena olleissa yrityksissä sukupuolten välinen palkkatasa-arvo toteutuu varsin hyvin.

Naisten ja miesten keskiansioiden ero on yleensä sitä suurempi, mitä suurempaa joukkoa tarkastellaan. Tämä johtuu siitä, että naiset ja miehet ovat jakaantuneet epätasaisesti eri tehtäviin ja toimialoille.

Esimerkiksi kaikilla palkansaajilla naisten keskiansio on noin 80 prosenttia miesten keskiansiosta. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään samapalkkaisuusperiaatteen toteutumisesta, vaan työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolen mukaan.
Selvityksen kohteeksi valituissa yrityksissä henkilöstömäärä oli riittävän suuri ja työtehtävää kuvaavat luokitukset riittävän kattavia.

Palkkaeroa tutkittiin sellaisissa henkilöstöryhmissä, joissa tehtävät ja niiden vaativuus on luokiteltu riittävällä tarkkuudella.

Samalla mallilla voitaisiin tutkia mikä on maahanmuuttajamiehen ja -naisen euron arvo suomalaisten naisten ja miesten vastaaviin. Ja tarkemmilla analyysilla löytyisi merkittäviä eroja myös kansalaisuuksien välillä.

Voi olla, että jatkan vielä aiheesta, sillä niin paljon jää sanomatta. Kun lapsi mittaa vanhempiensa tasa-arvoa tai vanhemmat lastensa, niin euroissako mittaus tapahtuu? Jos haluamme käsittää tasa-arvon edes jotenkin niin kuin YK sen määrittää, on ongelmat kyllä jossakin aivan muualla kuin suomalaisten naisten ja miesten välisessä epätasa-arvossa. 

Ei kommentteja: