Päivän valinta

päivis: Olimme iltapäivällä Pattayalla ja kun tuli kotiinlähdön aika, aloin mumista, että tänään olisi suomalainen joulukirkko Norjan merimieskirkolla. Siihen jatkoin, että ehkä kuitenkin menisin mieluummin Meowin luokse katsomaan Cry-pentua. Valittiin jälkimmäinen.

Meowilla oli selvästi ollut raskas päivä ja hän oli myös huolissaan Crysta, joka on itkenyt yrittäessään kakkia. Ihoon oli myös tullut punaisia läiskiä, joiden syytä ei oikein keksitty. Meowin mielestä pentu piti käyttää lääkärissä, Na Jomtienin eläinsairaalassa, jossa se taannoin operoitiin. Meow arveli ensin, että jos minä lähtisin hänen kanssaan, mutta sitten paikalle tuli saksalainen koiramies, jonka Meow puhui ympäri kuskaamaan minut ja koiran eläinlääkärille.

Menimme autolla. Meowin kanssa meno olisi tarkoittanut sivuvaunullista mopoa, jonka kaikki häkit ja tasot kattoa myöten olisivat olleet täynnä koiria. Jokainen, joka on nähnyt Meowin koirineen liikenteessä, tietää miten huvittavalta tuo kuljetus näyttää. Jossain muussa tilanteessa olisin mielelläni Meowin kyytiin hypännytkin.

Kummalla on enemmän
ryppyjä naamassa?

Eläinhospitaalissa muistivat entisen potilaansa, ja siellä myös huomattiin heti, että Cryn jokin lääke on loppunut. Minulle näytettiin keltaista pilleriä, jonka oli määrä lähteä mukanani Meowin luokse. Lääkkeelle vain kävi hassusti. Se taisi jäädä eläinlääkärin takin taskuun. Ainakaan perillä sitä ei muovipussista löytynyt. Mutta nyt Cryllä on kuitenkin hieno rokotuskortti ja lääkärin antamat uudet ohjeet poo-ongelman hoitamiseksi. Poo tarkoittaa kakkaa.

Poo-probleeman syykin löytyi. Cry on eläinlääkärin havainnon mukaan syönyt hiekkaa, joka paakkuuntuu sen suoleen, eikä kakkaaminen siksi onnistu. Jatkohoitona kehotettiin antamaan peräruiskeita, laksatiivista nestettä aamuin illoin - ja hiekkaa ei saisi enää syödä. Miten se sitten onnistuukaan koiratarhalla, jossa jokainen koira, myös Cry, pääsee tutkimaan ympäristöään vapaasti.

Mistä lie johtuukaan, että poloisen pentumme mielenkiinto on kohdistunut nimenomaan hiekkaan? Mielikuvitus laukkaa tässä kohtaa: ehkä sillä on joku puutostauti, johon se alitajuisesti uskoo saavansa hiekasta avun.

Punaisista laikuista eläinlääkäri sanoi heti, että ne ovat moskiittojen puremia. Tiedä sitten. Meowin mielestä muilla tarhassa elävillä, hän itse mukaan lukien, ei vastaavia puremajälkiä näy. Itse allergisen Niilon terveyttä seuranneena ajattelin mielessäni, että jospa thaimaalainen katukoira onkin allerginen vaikka jollekin lääkkeelle tai ehkä sillekään ei sovi kaikki ruoka, jota se saa syödäkseen. Kenties sellaista vaihtoehtoa ei täällä sentään ole? Näillä nelijalkaisilla on ihan muut murheet ja vaivat.

Sain vielä eläinhospitaalireissun jälkeen saksalaiselta kyydin kotikulmille. Autosta pois noustessani ajattelin jotenkin kiitollisena, että kyllä tämä iltapuhde taisi kuitenkin yhden joulukirkon voittaa.