Ongelmakännyköitä ja kännykkäongelmia

päivis: Muistan jostain ehkä vuosikymmenten takaa kirjan otsikon: Ongelmakoiria ja koiraongelmia. Varastan tuon ajatuksen ja kirjoitan alla olevan otsikolla Ongelmakännyköitä ja kännykkäongelmia. Niitä minulla on nimittäin riittänyt lähes koko Thaimaassa olomme ajan.

Kun työsuhteeni päättyi eläköitymiseen lokakuun alussa, jouduin hankkimaan itselleni kannettavan tietokoneen ja matkapuhelimen. Entisethän olivat työnantajan omaisuutta ja kaikki mahdolliset murheet saattoi kaataa työpaikan ATK-tuen ratkottaviksi. Ehkä siksi nyt eteen tulleet vaikeudet ovatkin tuntuneet lähes Alppien korkuisilta.

Thaimaahan tullessa Honorin noin vuoden vanha kännykkä, jonka sain Jormalta, alkoi näyttää uhkaavia merkkejä mahdollisesta hajoamisesta. Sen näyttöön ilmestyi eri väreissä välkkyviä poikkijuovia. Katselin niitä aikani, mutta kun niiden määrä vähitellen vain lisääntyi, aloin jo pelätä, että saan migreenin, vaikka moista vaivaa minulla ei olekaan aiemmin ollut. Sitä paitsi viivat alkoivat häiritä liikaa. Puhelinta ei ollut enää mukava avata.

Apu löytyi taas Jorman vanhasta Microsoftin puhelimesta, jonka olin ostanut hänelle syntymäpäivälahjaksi vuonna 2015. Se oli "siihen asti parhaana puhelimena" palvellut Jormaa noin vuoden päivät, kunnes äsken mainittu Honor syrjäytti sen aseman. Onnekkaasti Microsoft, tai Lumia joksi se itse näyttää itseään kutsuvan, oli jäänyt tänne Thaimaahan.

Microsoft tuntui Honorin jälkeen auttamattoman kökköseltä, mutta päätin pärjätä sen kanssa. Pääasia oli, että se toimi. Hetken. Ensin hyytyi kamera. Siihen ratkaisuksi kaivoin kuvauksellisiin hetkiin Honorin. Kyllähän sillä kuvaaminen onnistui, kun ei liiaksi välittänyt välkkyvistä viivoista.

Pilvi tai pilvet ovat hyvä paikka tallentaa puhelimen valokuvat. Kännyköiden
vaihtuessa saattaa kuitenkin käydä niin, että yhteyttä pilveen ei enää ole. Tämä
Bangkokin viikonloppumarkkinoilla marraskuussa ottamani kuva on viimeinen, joka
on osannut mennä Google-pilveeni. Luultavasti kaikki Microsoftin puhelimella
ennen tehdasasetusten palauttamista otetut kuvat ovat sen sijaan haihtuneet
sellaisiin pilviin, joista niitä on enää turha etsiä.

Vaikka en kauhean innokas somettaja olekaan, kieltämättä alkoi suututtaa, kun seuraavana Facebook ei suostunut aukeamaan. Yritin kyllä psyykata itseäni suostumaan siihen, että katson Facea vain joka toinen päivä eli silloin, kun otan läppärin esille kirjoittaakseni blogin. Jorma taisi kuulla ajatuksiini liittyvät huokailut ja päätti yrittää korjata tilanteen. Ensin tosin oli jo sovittu, että lähdetään seuraavana päivänä Pattayalle ostamaan minulle uusi kahden sim-kortin Honor, joita myydään siellä suunnilleen samaan hintaan kuin kotimaan Verkkokauppa.comissa. Kannatti kuitenkin nukkua yön yli.

Jorma keksi kokeilla vielä yhtä kikkaa eli palautti tehdasasetukset Microsoftin puhelimeen. Sain siis itselleni ikään kuin kokonaan uuden puhelimen. Se tarkoittaa, että mahdollisesti kaikki puhelimeen tallennettu katoaa ja kaikki pitää asentaa uudelleen. Mutta onhan täällä aikaa. Ja kylläpä puhelin näytti nyt uudelta ja jotenkin aiemmin tuntunut kökköisyyskin oli olevinaan pois pyyhitty.

Minulla oli alunperin Jorman käytössä olleessa Honorissa perintönä hillitön määrä ihmisten yhteystietoja. Kun Jorma taikoi jostain uudistuneeseen Microsoftiin nipun yhteystietoja, keksin nopeasti, että siinähän on ainoastaan minun muutaman kymmenen hengen suuruinen Facebook-kavereitteni joukko, joista vain muutamalla on ilmeisesti Facessa sellainen asetus, että ovat laittaneet puhelinnumeronsa näkyviin. Kavereita, joiden puhelinnumeroilla on jotain merkitystä, on onneksi vain kourallinen ja niitä tuntui löytyvän väriviivoja vilkuttavasta Honorista. Ei tarvitsisi kuin näpytellä muutamat numerot unohtamatta kotimaan suuntanumeroa +358.

Mutta mitä ihmettä? Eiköhän vain Honorista ole mystisesti kadonnut juuri niiden henkilöiden yhteystietoja, jotka olisin halunnut lisätä henkiin herätettyyn Microsoftiin. Tätä juuri tarkoitin. Tämä jos mikä on kännykkäongelma.