Timo Soini ja Jorma Soini

jormas: Olen harvoin alentunut julkisesti haukkumaan tai edes puhumaan kriittisesti kenestäkään poliitikosta, mutta nyt teen poikkeuksen. Toivottavasti se näyttäytyy myös hyvässä hengessä ja pilke silmäkulmassa tehdyltä, sillä niin on tarkoitus.

Kyseessä on sukunimikaimani Timo Soini, joka tulee elämääni ja peräti kotiini, vaikken ole häntä koskaan kutsunut kylään. Onneksi mies tulee tupaan vain sähköisesti tai paperisena. Nimittäin kun kirjoitan Googlen hakupalveluihin jorma soini, niin saan alle sekunnissa vastauksia puolen miljoonan molemmin puolin. Ja kun niitä selaan, niin varsin pian on Jorma Soini kadonnut ja tilalle on tullut Timo Soini. Timo onkin kuin Jokilaakson jättipalsami, joka valloittaa kaiken sille suotavan tilan.

Arvostin Timoa ja pidin häntä aitona piikkinä herrain lihassa, mutta olen joutunut pettymään. Sillä aivan ilmetty Pekka Vennamo hänestä kuoriutui, kun hyppysiin tarttui valtaa ja ministerin pesti. Molemmista köyhän ja sorretun kansan asioiden ajajista jalostui vallan myötä vallan hienoja herroja.

Arvostin Timoa myös siksi, että hän ei ole koskaan silmieni nähden eikä korvieni kuullen haukkunut Toni Halmetta. Jota ilman Soinista ei olisi tullut koskaan kansanedustajaa. Eikä kai Halmeestakaan ilman Timoa. Kummankaan kaali ei tätä kestänyt kansankielellä sanottuna selkärankaisesti. Halmeelle herrahissi maksoi elämän ja Timolle jotain muuta.

Halme kertoi usein mitä arvoja hän edusti. Eikä Halla-aho jäänyt toiseksi. Mutta sitä saa mitä tilaa, sillä ääriarvojen ihmisillä ei ollut Persuissa  tilaa ilman puheenjohtajan hyväksyntää. Viimein kävi niin, että Soinilla ei ollut tilaa puolueessa. Tai olisi ollut, mutta se olisi maksanut vallan tavattomasti. Ministerin pestin.

Mutta ei niin suurta härkää, ettei salvaaja ole suurempi. Puheenjohtajan suusta kuului usein lausahdus Vihreistä takiaispuolueena. Kun valta mureni, murenivat myös puheet takiaispuolueesta. Eikä se tunnu istuvan Timon suuhun enää muutenkaan. Tosin eipä hänellä ole puoluettakaan.

Puheenjohtaja Timolle kävi niin, että uusi isäntä ei ollutkaan mieleinen, vaikka tulikin omasta joukosta. Mutta Soinin Halla-aholle asettama mantteli ei ollut puheenjohtajan takki, vaan kannatuksen kasvattaja. Ehkä siksi Timosta ei ollut vallasta luopujaksi itse valitsemansa jäsenistön edessä eikä haluamalla tavalla. Vaan pitemmän korren vei kansanmiehestä kuoriutunut herra, joka mieluummin oli valmis hajoittamaan puolueen kuin pienentämään itsensä. Joten miehestä ei jäänyt jäljelle muuta hyvää kuin sukunimi. Valitettavasti.