Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 4. syyskuuta 2017

Mummuksi ennen eläkeikää

päivis: Tänään sain itselleni uuden roolin: minusta tuli mummu. Ei ehkä ole ihan oikein sanoa, että alkuvuodesta minulle kerrottu uutinen lapsenlapsen odotuksesta olisi tullut puun takaa, mutta kyllä se silti pääsi yllättämään. Enhän ole ihan vielä jäänyt eläkkeellekään!

Olen koko odotusajan välttänyt turhia uteluja. Siitä on voinut syntyä jopa käsitys, etten olisi kovin kiinnostunut. Näinhän ei toki ole. Olen ottanut ilolla vastaan jokaisen tiedonmurun, jonka tulevan lapsenlapsen odotuksesta olen saanut. Lapsesta otettua ensimmäistä ultraäänikuvaakin pidin aikani puhelimen taustakuvana.

Nyt on aika pohdiskella, minkälainen mummu minusta tulee. Sen suunnilleen tiedän, minkälainen en halua olla. Oma mummouteni varmasti selviää vähitellen, kun pääsen tutustumaan pojantyttäreeni ja voin seurata hänen kasvuaan. Toivottavasti meillä on edessä paljon yhteisiä vuosia.

Tässä on joukko entisajan mummuja. Tai ainakin yksi heistä tuli sellaiseksi:
toinen oikealta on minun Meksä-mummuni, jonka mielenkiintoisesta elämästä
olen saanut lisävalaistusta vasta kymmeniä vuosia hänen kuolemansa jälkeen.
Lapsenlapsen syntymä saa myös ajattelemaan sitä, että hänessä on jonkinmoinen osa minua. Niitä geenejä, joista nykyisin saamme aina enemmän ja enemmän tietoa. Oma dna-näytteenikin lojuu parhaillaan jossain Houstonin tulvien keskellä odottamassa, että joku siellä Texasissa saisi näytteen tutkittavakseen ja lähettäisi tänne Suomeen tietoa, mistä omat kaukaiset esi-isäni ja -äitini ovat kotoisin ja joiden perintöä minäkin kannan omassa elämässäni.

Kiitos Panu ja Aija, kun teitte uuden lenkin tähän jännittävään Strandénien/Kuparisten/Keskisten/Pynnösten/Salosten ja kenen lie muiden jo edesmenneiden ihmisten, minun kauttani tulevaan sukuketjuun.

Ei kommentteja: