päivis: Tänään sain itselleni uuden roolin: minusta tuli mummu. Ei ehkä ole ihan oikein sanoa, että alkuvuodesta minulle kerrottu uutinen lapsenlapsen odotuksesta olisi tullut puun takaa, mutta kyllä se silti pääsi yllättämään. Enhän ole ihan vielä jäänyt eläkkeellekään!
Olen koko odotusajan välttänyt turhia uteluja. Siitä on voinut syntyä jopa käsitys, etten olisi kovin kiinnostunut. Näinhän ei toki ole. Olen ottanut ilolla vastaan jokaisen tiedonmurun, jonka tulevan lapsenlapsen odotuksesta olen saanut. Lapsesta otettua ensimmäistä ultraäänikuvaakin pidin aikani puhelimen taustakuvana.
Nyt on aika pohdiskella, minkälainen mummu minusta tulee. Sen suunnilleen tiedän, minkälainen en halua olla. Oma mummouteni varmasti selviää vähitellen, kun pääsen tutustumaan pojantyttäreeni ja voin seurata hänen kasvuaan. Toivottavasti meillä on edessä paljon yhteisiä vuosia.
Kiitos Panu ja Aija, kun teitte uuden lenkin tähän jännittävään Strandénien/Kuparisten/Keskisten/Pynnösten/Salosten ja kenen lie muiden jo edesmenneiden ihmisten, minun kauttani tulevaan sukuketjuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti