Pahuksen liikenne

päivis: Kun joitakin vuosia sitten muutimme Helsingissä Tuusulaan, jouduin tottumaan töihin mennessä ruuhkiin. Ja sama takaisin kotiin tullessa. Siksi odotin innolla Kehäradan avautumista. Sen ansiosta olenkin päässyt lähes kokonaan eroon ruuhkassa kököttämisestä.

Jo ennen Kehärataa yritin kokeilla liityntäpysäköintiä ja bussimatkaa Tuusulasta kaupunkiin. Se ei oikein innostanut, sillä vähän harvakseltaan kulkeviin busseihin ehtiminen oli välillä melkoista minuuttien kyttäämistä. Toisinaan käytin myös hävyttömästi hyväkseni Jumbon Flamingon kahdeksan tunnin pysäköinnin mahdollisuutta. Tai joskus auto seisoi työpäivän ajan Tammiston Citymarketin parkkipaikalla. Tulihan samalla reissulla käytyä kaupassa.

Kesäloman jälkeen alkoi jossain kohtaa tuntua, että teille on tullut lisää kulkijoita. Kävin lämpiminä päivinä töissä Vespalla, jolla kulku sujui joutuisammin kuin autolla, mutta silloinkin liikennettä riitti. Nyt olen parina päivänä mennyt Pasilaan saakka autolla. Osittain ihan syystä, mutta myös siksi, että olen saanut auton työpaikan kanssa samassa rakennuksessa olevaan parkkihalliin. Ilmaiseksi.

Mutta ihan heti en kyllä viitsi enää Pasilaan ajaa. Sain tähään tarpeekseni liikenteestä, jossa jokainen tuijottaa vain omaan napaansa. Oli turhauttavaa seistä liikahtamatta seuraamassa miten valot vaihtuivat vihreiksi, punaisiksi, vihreiksi ja taas punaisiksi. Ja ihan vain siitä syystä, että jotkut autoilijat katsovat oikeudekseen ajaa vihreisiin valoihin, vaikka joutuvat jäämään keskelle risteystä seisomaan. Sen jälkeen ei käytännössä kukaan pääse liikkumaan. Voi kuinka kaipasinkaan tänään paikalle kunnon vanhan ajan liikennepoliisia.

Tällaista leppoisaa autoilua taitaa olla enää turha haikailla.

Toinen hammasten kiristyksen aihe ovat röyhkeiksi heittäytyneet jalankulkijat ja pyöräilijät. Kun ennen jalkaisin liikkuneet astuivat hieman aristellen suojatielle ja parhaassa tapauksessa odottivat, että suojatien ylittäjiä olisi yhtä aikaa useampia, nykyään jalankulkijat katsovat voivansa rynnätä suojatielle vähääkään välittämättä siitä, minkälaisen ruuhkan se voi saada aikaan.

Sama juttu pyöräilijöiden kanssa. En ole edes ihan varma, onko pyörällä oikeus ajaa jokaisessa paikassa suojatietä pitkin. Tätä on nyt tänä kesänä joutunut ihan liian kanssa todistamaan nimenomaan Pasilan muutenkin hitaasti etenevässä liikenteessä. En tiedä, miten sitä sietävät ne, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kulkea päivästä toiseen omalla autolla töihin. Onneksi minulla on tuo Kehäradan käytön mahdollisuus.