Päivis kirjoitti eilen ansiokkaasti eläkkeelle siirtymisestään. Ja pohti sitäkin, että ehkä on hyväksi itsellekin leppoistamispäivillä välillä vain olla eikä täyttää jokaista koloa jollakin tekemisellä. Olen samaa mieltä ja sitä olen harjoitellut kohta kymmenen vuotta. Viisi vuotta ensin osa-aikaisesti ja siitä eteenpäin kokoaikaisesti. Mutta sekin on totta, että ei ole ihmiselle hyväksi olla tekemättä mitään. Unohtamatta, että ajatteleminenkin on mitä parhainta tekemistä.
Mutta toisin on jouten olon laita mainitsemani yhdistyksen arjessa kuutena päivänä viikossa. Ensimmäiset vastuukantajat tulevat aamulla kuuden maissa. Päivällä vaihdetaan vuoroa ja uudet vetreät voimat jatkavat, kunnes kello on vähintään neljä iltapäivällä. Ja joskus ylikin, sillä milloin mikäkin keskustelunaihe pitää monen takapuolen penkissä, kunnes asia on saatu käsiteltyä kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Toki lauantaina tehdään vähän lyhyempää päivää. Tässä joukossa koen olevani välillä sangen keskenkasvuinen kloppi, vaikka minullakin on kohdalla 70-vuoden merkkipaalu muutaman vuoden kuluttua.
Viikolla tiloissa kokoontui Sysmän vanhin edelleen toimiva yhdistys, Sysmän Raittiusyhdistys, joka täyttää lähivuosina 130 vuotta. Vuonna 2011 yhdistysväki juhlii vuosipäivää itsenäisyyspäivänä kutsuvierasjoukon kera. Yhdistyksen puheenjohtaja Markku Kurkinen kertoi silloin, että yhdistys keskittyy ennen kaikkea ennaltaehkäisevään työhön nuorten parissa. "Keskeistä ovat terveet elämäntavat, joihin raittius oleellisesti liittyy", sanoi silloin yhdistyksen monivuotinen puheenjohtaja Kurkinen. Hänelläkin ikää on jo reipas 80 vuotta.
Raittiusyhdistys ei ole siirtynyt lepäämään laakereilleen, joten lupasin jakaa alla olevan, puheenjohtajan tekemän ilmoituksen nettiin. Siitä voimme huomata, että nuoret eivät ole Sysmän Raittiusyhdistyksen ainun kohderyhmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti